Päättäessäni kymmenvuotisen toimikauteni Euroopan unionin huumeviraston pääjohtajana haluan esittää henkilökohtaisia pohdintoja vuosikymmenestä, jota on leimannut syvällinen muutos. Näitä vuosia ovat muovanneet kriisit ja epävarmuustekijät: suuret terrori-iskut Euroopassa, muuttoliikekriisi, lähialueiden epävakaus, brexit, covid-19-pandemia ja viime aikoina Ukrainan sota sekä muut uudet geopoliittiset jännitteet. Kaikilla näillä tapahtumilla on ollut vaikutusta kansanterveyteen, turvallisuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Tässä tilanteessa huumausainesiin liittyvät ilmiöt Euroopassa ovat kehittyneet sellaiseen tahtiin ja sellaisessa mittakaavassa, joita ei ole nähty niiden 35 vuoden aikana, joina olen työskennellyt tällä alalla.
Suurten muutosten vuosikymmen
Kun aloitin toimikauteni vuonna 2016, heroiini aiheutti huumausaineista eniten ongelmia ja viikoittain havaittiin noin kaksi uutta psykoaktiivista ainetta. Vaikka innovointi synteettisen kemian alalla oli jo kiihtynyt, nykyinen tilanne on radikaalisti erilainen. Viimeisten 27 vuoden aikana uusia psykoaktiivisia aineita koskevassa EU:n varhaisvaroitusjärjestelmässä on tunnistettu yli 1 000 aiemmin tuntematonta ainetta, ja joka vuosi noin 400–450 ainetta tulee uudelleen markkinoille jossain päin Euroopan unionia. Se kuvastaa laittomien huumausaineiden markkinoiden poikkeuksellista dynaamisuutta ja sitä, että seurannan kohde on yhä monimutkaisempi.
Merkittävin muutos on kuitenkin ollut kokaiinin tuotannon ja laittoman kaupan räjähdysmäinen kasvu. Suuntaus alkoi Kolumbian rauhanneuvottelujen aikaan ja on kehittynyt ennennäkemättömäksi ilmiöksi. Kokaiini on Euroopassa nykyään helpommin saatavilla, edullisempaa ja vahvempaa kuin koskaan ennen. Sitä on saapunut merikonteissa ennätysmääriä, mikä on muuttanut perusteellisesti tulli-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten toimintaympäristöä. Samaan aikaan synteettisten huumausaineiden (amfetamiinien, metamfetamiinien ja ekstaasin) tuotanto EU:ssa on laajentunut. Sitä tukevat kansainvälisesti hankitut lähtöaineet, ja sitä helpottaa rikollisten yhä kehittyneempi logistiikka.
Tämä huumausaineiden ”ylisaatavuus” on osaltaan vaikuttanut kulutustottumusten perusteelliseen muutokseen. Huumeiden yhdistelmäkäytöstä on tullut normi, ja laittomien huumausaineiden, luokittelemattomien aineiden ja väärinkäytettyjen lääkkeiden välinen raja hämärtyy entisestään. Nykyään monet ihmiset käyttävät päihteitä päihtymistarkoituksen lisäksi myös stressin, ahdistuksen tai suorituspaineiden hallitsemiseen. Se heijastaa laajempaa mielenterveyskriisiä, joka on vaikuttanut erityisesti nuoriin ja joka pahentui covid-19-pandemian aikana. Kaikki käytetyt aineet eivät ole huumausaineita eivätkä yhtä vaarallisia, mikä edellyttää lähestymistavan muutosta: kaikkia näitä ihmisiä ei voida pitää rikollisina tai huumausaineiden väärinkäyttäjinä, joten tarvitaan uusi malli, jossa tilanne ja sen monimutkaisuus otetaan paremmin huomioon.
Kehittyvä järjestäytynyt rikollisuus
Vuosikymmenen aikana on myös paljastunut, missä määrin järjestäytynyt rikollisuus on mukautunut tilanteeseen, laajentunut ja monipuolistunut. Kun suuri osa Euroopan huomiosta keskittyi terrorismin torjuntaan, rikollisverkostot vahvistivat vaikutusvaltaansa. Kuten varhaisissa EU:n huumausainemarkkinoita koskevissa raporteissa todettiin, huumausaineiden kauppa muodosti jo vähintään 30 prosenttia järjestäytyneen rikollisuuden tuloista Euroopassa. Näiden organisaatioiden koko ja kehittyneisyys sekä maantieteellinen kattavuus ovat muuttuneet.
Rikollisryhmien toiminnasta on tullut maailmanlaajuista, ja ne toimivat nyt samanaikaisesti alkuperäisillä alueillaan, EU:n jäsenvaltioissa ja huumausaineiden tuottajamaissa. Kokaiinin suosion kasvu on kiristänyt kilpailua, mikä on lisännyt markkinoihin liittyvää väkivaltaa ja rikollisten toimintakykyä. Määräävänä trendinä on ollut ”rikollispalvelujen” syntyminen. Siinä erikoistuneet verkostot tarjoavat kaikkea teollisen mittakaavan laboratoriotilojen rakentamisesta kemikaalien hankintaan, logistiikkaan ja tilauksesta suoritettavaan väkivaltaan. Viime vuosien mittavat tutkimukset ovat osoittaneet, että eri maanosissa toimivien ryhmien välinen koordinointi on ennennäkemättömän tarkkaa.
Euroopassa on havaittu huomattavasti aiempaa enemmän synteettisten huumausaneiden laboratorioita – myös laitoksia, joilla on teollista tuotantokapasiteettia. Joissakin niistä on nähtävissä merkkejä ulkoisesta teknisestä tuesta tai kansainvälisistä yhteyksistä. Nuoria rekrytoidaan sosiaalisen median kautta ja kuljetetaan rajojen yli tekemään väkivaltaisia tekoja. Nämä kehityssuunnat korostavat asianomaisten verkostojen mukautuvuutta ja häikäilemättömyyttä.
Entistä monimutkaisempi kansainvälinen ympäristö
Myös kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu. Tärkeimmät kokaiinintuottajamaat ovat edelleen Kolumbia, Peru ja Bolivia, mutta rikollisen toiminnan siirtyminen on vaikuttanut voimakkaasti niiden naapurimaihin, myös Ecuadoriin. Vaikeasti valvottavat rajat ja vakiintuneet laittoman kaupan käytävät ovat luoneet uusia haavoittuvuuksia.
Amfetamiinin ja metamfetamiinin tuotanto ja laiton kauppa muilla alueilla, kuten Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa, muuttuu nopeasti tietyissä maissa tai tietyillä alueilla tapahtuvien rakenteellisten muutosten seurauksena sekä näiden liikkeellepanevana voimana. Esimerkiksi Assadin hallinnon kaatuminen Syyriassa paljasti korkeimman tason kansallisten viranomaisten huomattavan osallistumisen captagoniksi kutsutun amfetamiinin tuotantoon ja kauppaan.
Toinen esimerkki paikallisten päätösten maailmanlaajuisesta vaikutuksesta on Taleban-hallinnon Afganistanissa asettama oopiumin tuotantokielto ja sen todennäköinen vaikutus heroiinin ja synteettisten opioidien markkinoihin Euroopassa. Tehokkaan oopiumkiellon katsotaan voivan aiheuttaa ketjureaktion Euroopassa ja johtavan heroiinin puutteeseen, mikä puolestaan saattaa johtaa synteettisten opioidien käyttöön. Synteettiset opioidit ovat uusien aineiden ryhmä, ja ne ovat aiheuttaneet Yhdysvalloissa yli 100 000 yliannostuskuolemaa vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana.
Tässä yhteydessä järjestelmällinen kansainvälinen yhteistyö on edelleen olennaisen tärkeää sekä poliittisella että operatiivisella tasolla. EU:n ja maailman muiden alueiden, kuten Latinalaisen Amerikan ja Karibian, Länsi-Balkanin ja Keski-Aasian, välistä yhteistyötä on vahvistettu viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Poliittinen vuoropuhelu keskeisten kumppanimaiden kanssa – erityisesti kemiallisten lähtöaineiden ja synteettisten huumeiden kehityssuuntauksista – on syventynyt, ja siinä yhteen liitettyjä, nopeasti kehittyviä maailmanmarkkinoita tarkastellaan yhä kriittisemmin. Operatiivisen tason yhteistyötä on lisäksi laajennettu erityisohjelmien, kuten EU-ACTin tai El PAcCTOn, avulla sekä EU:n virastojen ja kumppanimaiden välillä ja eurooppalaisten ja kansallisten poliisivoimien ja tullin välillä.
Terveydellisten ja sosiaalisten haittojen muutokset
Muuttuva huumausaineita koskeva ympäristö on kytköksissä laajempiin sosiaalisiin haavoittuvuuksiin. Euroopalla on edessään kiireellinen mielenterveyshaaste, erityisesti nuorten keskuudessa. Jo ennen covid-19-pandemiaa psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen oli ilmeistä, ja pandemia ja sen aiheuttamat häiriöt koulutuksessa ja sosiaalisessa elämässä pahensivat ongelmia. Tällöin päihteiden käytöstä tulee usein selviytymismekanismi.
Erityisen huolestuttava ongelma on kokaiiniriippuvuus. Todisteiden mukaan ensimmäisen käytön ja ensimmäisen hoitopyynnön välillä on noin 12–13 vuoden viive. Koska kokaiinin saatavuus Euroopassa kasvoi voimakkaasti seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten, hoidon kysynnän merkittävään kasvuun on varauduttava. Euroopassa ei kuitenkaan ole laajalti tehokkaita kokaiinin ja piristeiden väärinkäytön hoito-ohjeita eikä riittävästi erikoispalveluja. Tutkimukseen, innovointiin ja palvelukapasiteettiin investoiminen on nyt kiireellistä, ja siihen EU voi vaikuttaa.
Opioidit ja synteettiset opioidit ovat kuitenkin edelleen merkittävä uhka. Vaikka toimien keskimääräinen toteutustaso on Euroopassa yleisesti ottaen melko hyvä, maiden ja alueiden sekä EU:n ja joidenkin sen naapurimaiden, kuten Länsi-Balkanin maiden, välillä on huomattavia eroja.
Tärkeimmät parannuskohteet ovat hoidon laatuvaatimusten hyväksyminen ja täytäntöönpano, näyttöön perustuvien ennaltaehkäisyohjelmien kehittäminen yksilöitä ja heidän yhteisöjään varten sekä haittojen vähentämisohjelmien suunnittelu ja laajentaminen siten, että ne soveltuvat paremmin nykyisiin ja tuleviin riskeihin ja haittoihin.
Esimerkiksi EU:n 27 jäsenvaltiosta kahdeksan ei ole vieläkään hyväksynyt toimenpiteitä naloksonin antamiseksi opioidiyliannostustapauksissa. Kun tarkastellaan opioideihin liittyvien kuolemantapausten epidemiaa Pohjois-Amerikassa, on perusteltua ilmaista huolensa, mutta on ratkaisevan tärkeää tehdä oikeita päätöksiä, jotta EU:ssa varmistetaan varautuminen mahdolliseen EU:n laajuiseen epidemiaan.
EU:ssa on saavutettu merkittävää edistystä viimeisten 30–40 vuoden aikana, kun haittojen vähentäminen on sisällytetty nykyaikaisen ja tasapainoisen huumausainepolitiikan keskeiseksi periaatteeksi. Suunnittelemalla toimia, joilla vähennetään huumausaineiden käytön riskejä ja haitallisia seurauksia, palveluilla on pelastettu ihmishenkiä ja tarjottu entistä parempia elinoloja asiakkaille, jotka olivat suunnitellusti toimenpiteiden keskiössä. Jos EU haluaa olla valmis ja varautunut uusiin haasteisiin, huumausaineita käyttävien henkilöiden ja heidän perheidensä ottaminen mukaan keskusteluun on välttämätöntä.
Onko Eurooppa menettänyt tilanteen hallinnan?
Laittoman kaupan laajuus ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvu herättävät luonnollisesti kysymyksen siitä, onko Eurooppa menettämässä tilanteen hallinnan. Vastaukseni on selvä: Eurooppa ei ole hävinnyt taistelua. Haaste on kuitenkin valtava, ja yhteistoiminta on olennaisen tärkeää.
Tänä vuonna saavutetaan tärkeä virstanpylväs, kun uusi EU:n toimintasuunnitelma huumausainekaupan torjumiseksi hyväksytään yhdessä uudistetun EU:n huumausainestrategian kanssa. Kyseisillä välineillä otetaan käyttöön konkreettisia ja koordinoituja toimenpiteitä, jotka on kehitetty yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja joihin liittyy kattavaa seurantaa. Turvallisuutta ja koordinointia vahvistetaan satamissa ympäri Eurooppaa eurooppalaisen satama-allianssin avulla. Oikeudellisia vastatoimia vahvistetaan, muun muassa perustamalla erityistuomioistuimia esimerkiksi Ranskaan ja Belgiaan.
On kuitenkin todettava, että jäsenvaltioiden valmiuksia on koeteltu. Peräkkäiset kriisit ovat supistaneet niiden talousarvioita, kun taas rikollisverkostot ovat vahvistuneet, rikastuneet ja verkostoituneet entisestään. Yhtälön tasapainottaminen edellyttää jatkuvia investointeja paitsi lainvalvontaan, tulliin ja oikeuslaitokseen myös ennaltaehkäisyyn, hoitoon, sosiaaliseen tukeen ja yhteisöjen kehittämiseen.
Palautumiskyvyn ja yhteistyön vahvistaminen
Korruptio uhkaa jatkuvasti. Rikollisjärjestöt sopeutuvat nopeasti – kun satamat tiukentavat pääsynvalvontajärjestelmiään, järjestöt siirtävät huomionsa muihin kriittisiin toimijoihin, kuten logistiikkasuunnittelijoihin. Joissakin maissa oikeuslaitoksen ja vankiloiden henkilöstöä on uhattu. Italian kokemus osoittaa, että vahva oikeuslaitoksen riippumattomuus ja erikoistuneet mafian vastaiset rakenteet ovat välttämättömiä alueen takaisinvaltaamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi julkisiin laitoksiin.
On myös myönnettävä, että useissa Euroopan kaupungeissa on naapurustoja, joissa on vuosikymmeniä ollut huumausaineisiin liittyviä ongelmia. Viimeaikainen väkivallan lisääntyminen on usein seurausta taustalla olevista sosiaalisista ja taloudellisista haavoittuvuuksista. Yhteisön palautumiskyvyn vahvistamisen, elinolojen parantamisen ja mahdollisuuksien tarjoamisen nuorille on oltava osa pitkän aikavälin strategiaa.
Katse tulevaisuuteen
Brexit keskeytti pitkäaikaisen tieteellisen ja operatiivisen yhteistyön, mutta olen tyytyväinen, että Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävän uuden kahdenvälisen yhteistyösopimuksen sisältö on nyt lyöty lukkoon. Kun sopimus on virallisesti hyväksytty, sillä palautetaan järjestelmällinen yhteistyö varhaisvaroituksen, uusien huumausaineiden, haittojen ja yhteisöperustaisten toimien kaltaisilla aloilla, mikä on tärkeä askel molemmille osapuolille.
Toimikauteni päättyessä olen syvästi kiitollinen ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolella olevien kollegoiden ja kumppaneiden sitoutumisesta. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että Euroopalla on tarvittavat välineet, tiedot ja kumppanuudet tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Nykyajan huumausaineilmiön aiheuttama uhka on monitahoinen – rikollinen, sosiaalinen ja kansanterveydellinen. Sen ratkaiseminen edellyttää yhtenäisyyttä, realismia ja määrätietoisuutta sekä kykyä innovoida ja mukautua.
Menestyksen tae on kuitenkin paljon enemmän kuin resurssit, työkalut ja rahoitus. Se on sitoumuksemme arvoihimme, demokratiaan perustuvaan yhteiskuntamalliin ja kaikkien – myös mitä tahansa päihteitä käyttävien – ihmisten perusoikeuksien kunnioittamiseen. Kyseessä on malli, jonka keskiössä ovat ihmiset, jonka tavoitteena on varmistaa kaikkien hyvinvointi ja jolla edistetään vuoropuhelua, kunnioitusta ja eroavaisuuksien arvostamista.
Juuri sitä helmikuussa 1993 Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksena perustettu EU:n virasto on edistänyt. Virasto on tarjonnut dataa, tietoja ja analyyseja, joiden avulla voitiin hyväksyä politiikkoja, jotka perustuvat aiempaa enemmän tieteeseen, kansalaisyhteiskuntaan ja riippuvuuksista kärsivien ihmisten näkemyksiin.
Tieteelliseen näyttöön perustuvan päätöksenteon edistäminen ja tukeminen on jatkuvaa taistelua muutoksen vastustusta, tietämättömyyttä ja vilpillisyyttä, totuudenjälkeistä aikaa ja valeuutisia vastaan. Euroopan unionin ansioksi voidaan lukea, että se perusti Euroopan unionin huumeviraston, jolla on uusi ja laajennettu toimeksianto ja joka on toiminut vuodesta 2024 lähtien.
On ollut suuri etuoikeus ja kunnia toimia viraston pääjohtajana ja olla mukana rakentamassa oikeudenmukaista ja tehokasta Eurooppaa sen kansalaisille, päätöksentekijöille sekä huumausaineiden käyttäjille ja heidän perheilleen.
Jätän tehtäväni luottaen, että Euroopan unionin huumevirasto on valmis täyttämään uuden tehtävänsä, ja uskon, että seuraajani Lorraine Nolan johtaa virastoa menestyksekkäästi sen seuraavien haasteiden ja muutosten läpi. Henkilökohtaisesti aion jatkossakin tukea pyrkimyksiä entistä turvallisemman, terveellisemmän ja kestävämmän Euroopan rakentamiseksi, ja haluan esittää vilpittömät kiitokseni kaikille, jotka ovat osallistuneet tähän yhteiseen tehtävään viimeisen vuosikymmenen aikana.
