Opioidiagonistihoito – nykytilanne Euroopassa (Euroopan huumeraportti 2025)
Opioidien käyttäjät ovat suurin erikoistunutta huumehoitoa pääasiassa opioidiagonistihoidon muodossa saava ryhmä. Tällä sivulla esitetään uusin analyysi opioidiagonistihoidon tarjoamisesta Euroopassa. Analyysi sisältää keskeiset tiedot muun muassa hoidon kattavuudesta, hoidossa olevien henkilöiden lukumäärästä ja hoitopoluista.
Tämä sivu on osa Euroopan huumeraporttia 2025, EUDA:n vuotuista katsausta huumetilanteeseen Euroopassa.
Viimeisin päivitys: 5.6.2025
Opioidihoitoa on joissakin EU-maissa edelleen saatavissa vähän uusien haasteiden ilmaantumisesta huolimatta
Vaikka entistä erilaisemmat ihmiset hakevat nykyään apua huumeongelmiin, opioidiagonistihoitoa saavien osuus huumehoitopalveluihin suunnatuista resursseista on useimmissa maissa edelleen merkittävä, koska se on pitkäaikaista. Tästä huolimatta opioidiagonistihoidon saatavuus vaihtelee Euroopan unionissa, ja joissakin maissa se on riittämätön. Lisäksi opioidiriippuvuuteen liittyviä vastatoimia vaikeuttavat opioidimarkkinoiden muutokset, hoidon optimointiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset ja hoitojärjestelmien työvoimaan liittyvät haasteet.
Vuonna 2023 arviolta 1,7 miljoonaa ihmistä sai hoitoa huumeiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi Euroopan unionissa (Norja ja Turkki mukaan luettuina) 2,1 miljoonaa. Erikoistuneeseen hoitoon kuuluu erilaisia lääketieteellisiä (myös farmakologisia), psykologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä lähestymistapoja huumeidenkäytön ja pistokäytön lopettamiseksi tai vähentämiseksi. Kaiken kaikkiaan arviolta puoli miljoonaa suuririskistä opioidienkäyttäjää Euroopan unionissa sai jonkinlaista opioidiagonistihoitoa, joka on edelleen opioidiriippuvaisten ihmisten pääasiallinen farmakologinen hoito ja johon voidaan yhdistää psykososiaalisia toimenpiteitä.
Hoidon tavoitteet ja tulokset voivat vaihdella huomattavasti toimenpiteen tyypin ja hoidettavan tarpeiden mukaan. Hoitotavoitteet voivat vaihdella laittomien huumeiden käytöstä pidättäytymisestä tai niiden käytön vähentämisestä haittojen ehkäisyyn, yhteiskuntaan sopeutumiseen ja toipumiseen.
EUDA:n ja ECDC:n hiljattain antamissa ohjeissa, jotka koskevat tartuntatautien ehkäisemistä ja valvontaa pistohuumeiden käyttäjillä, suositellaan opioidiagonistihoitoa sekä yhteisöissä että vankiloissa HCV:n ja HIV:n tarttumisen ehkäisemiseksi ja pistämiseen liittyvän riskikäyttäytymisen ja pistotiheyden vähentämiseksi. Ohjeissa suositellaan myös steriilien pistovälineiden tarjoamista opioidiagonistihoidon ohella, jotta opioideja pistämällä käyttäviä ihmisiä koskevat toimet olisivat mahdollisimman kattavia ja tehokkaita (ks. myös Huumeiden pistokäyttö – nykytilanne Euroopassa ja Huumeisiin liittyvät tartuntataudit – nykytilanne Euroopassa).
Maiden välillä on kuitenkin edelleen eroja siinä, missä olosuhteissa ja missä muodossa hoitoa annetaan ja missä määrin opioidiagonistihoidon saatavuus tyydyttää tämäntyyppistä hoitoa tarvitsevien tarpeet. Opioidiagonistihoidon tarjonta on edelleen riittämätöntä ja alle WHO:n suositteleman tason joissakin EU:n jäsenvaltioissa, joissa opioidien suuririskinen käyttö on yleistä (ks. jäljempänä Keskeiset tiedot ja suuntaukset).
Avohoidon ja laitoshoidon tarjonnan välinen tasapaino kansallisessa hoitojärjestelmässä vaihtelee myös suuresti eri maissa. Noin 13 prosenttia Euroopassa annettavasta huumehoidosta tapahtuu laitosympäristössä, pääasiassa sairaaloiden yhteydessä toimivissa yksiköissä, kuten psykiatrisissa sairaaloissa, mutta myös kuntoutusyhteisöissä ja joissakin maissa vankiloiden vieroituskeskuksissa. Kaiken kaikkiaan opioidiagonistihoitoa annetaan kuitenkin yleisemmin avohoidossa. Palvelua voivat tarjota huumehoitoon erikoistuneet keskukset, matalan kynnyksen palvelut ja perusterveydenhuollon keskukset, joissa voi olla myös yleislääkärin vastaanotto. Joissakin maissa otettiin koronapandemian aikana myös käyttöön joustavampia avohoidon vaihtoehtoja, joista monet niistä ovat edelleen käytössä. Lisäksi muutamat maat ovat alkaneet tarjota uusia hoitomuotoja, kuten hitaasti vapautuvia buprenorfiineja, joiden ansiosta hoidettavat voivat jatkaa opioidiagonistihoitoa yhdellä kuukausittaisella injektiolla. Vaikka lisätutkimusta tarvitaan, uusi näyttö osoittaa, että tämä menettely voi auttaa vähentämään lääkemääräysten antajiin kohdistuvaa painetta, koska se vähentää kunkin hoidettavan tarvitsemien käyntien määrää. Se voi myös tukea kattavuuden laajentamista maaseutualueille tai syrjäisille alueille. Palveluntarjoajien monimuotoisuus on lääkityksestä riippumatta haaste opioidiagonistihoidon tarjonnan ja hoidettavien ominaisuuksien seurannalle. Joissakin maissa on merkkejä siitä, että riippuvuuden hoidosta vastaava työvoima on vähentynyt. Joitakin hoitotyöntekijöitä, kuten yleislääkäreitä, ei ole korvattu eläkkeelle jäämisen tai virasta lähtemisen vuoksi, mikä voi kyseenalaistaa hoitojärjestelmien kyvyn tarjota hoitoa.
Opioidihoitoa saavien tarpeet ovat entistä monisyisemmät.
Käytössä olevat tiedot opioidiagonistihoitoa saavien henkilöiden ominaisuuksista tuovat esiin opioidiongelmien pitkäaikaisuuden. Tiedot osoittavat myös, että heroiiniongelmaisten väestönosa ikääntyy Euroopassa. Tästä kertoo se, että lähes 70 prosenttia opioidiagonistihoitoa saavista on nykyään 40-vuotiaita tai vanhempia, ja alle 30-vuotiaita on alle kymmenen prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluntarjoajien on palvelujen tuottamisessa ja kustannuksissa otettava huomioon tämän yhä haavoittuvammaksi käyvän väestönosan entistä monisyisemmät terveydenhuollon tarpeet. Tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, että on olemassa tehokkaat siirtymisreitit yleisempiin palveluihin, jotka tarjoavat hoitoa muihin ikääntymiseen liittyviin sairauksiin. Tämä on entistäkin enemmän tarpeen, jotta voidaan tukea iäkkäitä opioidihoitoa saavia, jotka tarvitsevat geriatrista hoitoa huumeiden, mutta myös tupakan ja alkoholin käytön pitkäaikaisten terveysvaikutusten vuoksi. Tämän syrjäytyneen ryhmän kohtelussa on myös vastattava monisyisiin ja usein pitkään jatkuneisiin ongelmiin, jotka liittyvät mielenterveysongelmiin, sosiaaliseen eristyneisyyteen, työllisyyteen ja asumiseen. Yhdennettyjen, monitieteellisten ja ikääntymiseen erikoistuneiden hoitopalvelujen kehittäminen tälle ryhmälle on edelleen tärkeä näkökohta toimintalinjoissa ja tarjonnassa, kun opioidien käytön demografiset suuntaukset Euroopassa jatkavat muuttumistaan.
Huumeiden monikäyttö ja erittäin voimakkaiden uusien synteettisten opioidien ilmaantuminen paikallisille huumemarkkinoille voivat lisätä opioidien käyttöön liittyviä riskejä erityisesti iäkkäiden ja monenlaisia terveydenhuollon palveluja tarvitsevien ihmisten kohdalla. Koska erittäin voimakkaat uudet synteettiset opioidit ovat voineet vakiintua enemmän joillekin huumemarkkinoille, tarvitaan lisää tutkimusta sen selvittämiseksi, tarvitaanko mukautuksia varmistamaan, että nykyiset toimintamallit opioidiagonistihoidon tarjoamisessa ovat optimaalisia. Fentanyylin, karfentaniilin ja nitatseenien jatkuva esiintyminen joissakin Euroopan maissa on herättänyt huolta. Lisäksi Afganistanista Eurooppaan salakuljetetun heroiinin muuttuva tilanne on lisännyt epävarmuutta Euroopan huumemarkkinoiden arvioinnissa. Jos heroiinin saatavuus Euroopassa vähenee, yhtenä seurauksena voi olla hoidon tarpeen lisääntyminen erittäin voimakkaita opioideja käyttävien ihmisten keskuudessa. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä vaihtoehtoja huumehoitojärjestelmissä on saatavilla näistä huumeista riippuvaisten auttamiseksi. Vaikka Yhdysvaltojen kliinisestä käytännöstä aletaan saada tietoa metadonin ja buprenorfiinin mahdollisesta roolista heroiinista fentanyyliin siirtyneen väestön hoidossa, tällä hetkellä ei ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä. Tarvitaan poliittista ja taloudellista tukea jatkotutkimukselle, erityisesti satunnaistetuille kontrolloiduille kokeille. Näin voidaan selvittää uusien toimintamallien mahdollinen hyödyllisyys huumehoitojärjestelmissä yhdessä nykyisten lääkkeiden kanssa.
Opioidiagonistihoitoa saavien nuorten määrä on pysynyt melko alhaisena ja vakaana. Tämä voi selittyä sillä, että nuoret eivät aloita huumeiden käyttöään niin usein opioideilla ja että opioidiagonistihoidossa olevat vanhenevat. Joissakin maissa, kuten Saksassa, Itävallassa ja Suomessa, on kuitenkin ilmoitettu melko suuresta määrästä alle 30-vuotiaiden opioideihin liittyviä kuolemaan johtaneita yliannostuksia. Tämä voi viitata siihen, että opioidiagonistihoitoon pääsylle on tässä ikäryhmässä edelleen esteitä (ks. Huumekuolemat – nykytilanne Euroopassa). Tähän liittyviä haasteita voivat olla vähäinen hoidon pysyvyys nuorten keskuudessa, kielteinen käsitys opioidiagonistihoidosta, joidenkin palveluntarjoajien haluttomuus määrätä hoitoa ja ikään sopivien hoitoympäristöjen puute.
Lisätietoja opioidien käyttöön liittyvistä terveydellisistä ja sosiaalisista toimista, myös ikääntyneiden keskuudessa, on saatavilla EUDA:n sivustolla: Health and social responses to drug problems: A European guide.
Keskeiset tiedot ja suuntaukset
Hoidossa olevien ihmisten määrä
- Kaiken kaikkiaan opioidiagonistihoitoa sai Euroopan unionissa vuonna 2023 noin puolet arvioiduista 860 000 suuririskisistä opioidienkäyttäjistä eli arviolta 511 000 henkilöä (Norja ja Turkki mukaan luettuina 523 000 henkilöä) (kaavio 12.1). Maiden välillä on kuitenkin eroja. Maissa, joista vertailua varten on tietoja vuodelta 2012 tai 2013, kattavuus oli yleisesti nousussa. Tarjonta on kuitenkin edelleen vähäistä ja riittämätöntä joissakin maissa, kuten Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa, joissa arvioidaan olevan merkittävä määrä suuririskisiä opioidienkäyttäjiä (kaavio 12.2).
- Tiedot maista, jotka raportoivat johdonmukaisesti opioidiagonistihoitoa saaneista käyttäjistä vuosina 2013–2023, osoittavat, että hoidon määrä on tänä aikana ollut yleisesti ottaen vakaa ja hoitoa saavien käyttäjien määrässä on ollut vain vähän vaihtelua. Syyt vakauteen vaihtelevat. Maissa, joissa hoitoa tarjotaan paljon, tämä voi kertoa opioidiriippuvuuden usein kroonisesta, uusiutuvasta luonteesta ja hoidon tarpeesta pitkällä aikavälillä. Joissakin maissa (esim. Latvia) se voi kertoa hoitojärjestelmien heikosta kapasiteetista.
- Joissakin maissa opioidiagonistihoitoa saavien henkilöiden määrä on kasvanut, mikä johtuu hoidon saatavuuden lisääntymisestä. Kasvua oli vuosina 2018–2023 kymmenessä maassa, muun muassa Suomessa (75 %), Puolassa (50 %), Kyproksessa (20 %), Ruotsissa (16 %) ja Maltassa (15 %).
#EMBED-edr25-oat-figure-12.1#
#EMBED-edr25-oat-figure-12.2#
Hoitopolut
- Oma-aloitteinen hoitoon hakeutuminen on edelleen yleisin opioidin käyttäjien reitti erikoistuneeseen hoitoon. Vuonna 2023 Euroopassa huumehoitoon hakeutuneista käyttäjistä lähes kaksi kolmasosaa (64 %) niistä henkilöistä, joilla oli ensisijaisesti opioidiongelmia, tuli hoitoon oma-aloitteisesti. Tähän sisältyvät myös perheenjäsenten tai ystävien hoitoon ohjaamat käyttäjät. Yli viidesosa (23 prosenttia) käyttäjistä ohjautui hoitoon terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelujen kautta, muun muassa huumehoitokeskuksista, ja seitsemän prosenttia rikosoikeusjärjestelmän kautta.
Opioidiagonistilääkitys
- Vuonna 2023 useamman kuin yhden opioidiagonistihoitolääkkeen tarjoamisesta on ilmoittanut 25 maata. Metadoni on yleisimmin määrätty lääke, ja sitä saa yli puolet (55 %) opioidiagonistihoitoon hakeutuvista käyttäjistä eri puolilla Eurooppaa. Buprenorfiiniin perustuvia lääkkeitä annetaan 35 prosentille käyttäjistä. Se on pääasiallisesti käytetty lääkitys yhdeksässä maassa. Muita aineita, kuten hitaasti vapautuvaa morfiinia tai diasetyylimorfiinia (heroiinia), joita määrätään harvemmin, saa arviolta kymmenen prosenttia Euroopan opioidiagonistihoitoa saavista. Jos otetaan lopetetut pilottihankkeet mukaan, seitsemän maata on ilmoittanut jonkinlaisesta heroiiniavusteisen hoidon tarjonnasta.
- Viisi maata ilmoitti käyttävänsä uudempia buprenorfiinivalmisteita: hitaasti vapautuvaa injektioliuosta ja ihonalaista implanttia. Injektioliuos sai koko Euroopan unionin alueella voimassa olevan myyntiluvan vuonna 2018 ja implantti vuonna 2019.
Muita hoitovaihtoehtoja
- Opioidien käyttäjille on kaikissa Euroopan maissa vaihtoehtoisia hoitoja, vaikka ne ovatkin harvinaisempia kuin korvaushoito. Niissä 11 maassa, joista on tietoja vuodelta 2023, 3–47 prosenttia kaikista hoidossa olevista opioidien käyttäjistä saa hoitoa, jota ei luokitella opioidiagonistihoidoksi. Tällaisia hoitoja ovat esimerkiksi lääkkeellisesti avustettu vieroitushoito ja avohoidossa tai laitoshoidossa toteutettavat päihteistä pidättäytymistä tukevat toimenpiteet.
Lähdetiedot
Jäljempänä ovat tiedot, joita on käytetty tämän sivun infografiikkojen ja kaavioiden tuottamiseen.
Kaikki vuoden 2025 Euroopan huumeraportin lähdetiedot, mukaan lukien metatiedot ja menetelmiä koskevat huomautukset, ovat tietoluettelossa.
Osaa näistä tiedoista on käytetty jäljempänä infografiikan, kaavioiden ja vastaavan aineiston tuottamisessa.
