Haittojen vähentäminen – nykytilanne Euroopassa (Euroopan huumeraportti 2025)

Cover of the European Drug Report 2025: Harm reduction

Haittojen vähentäminen tarkoittaa toimia, ohjelmia ja toimintalinjoja, joiden tavoitteena on vähentää huumeiden käytöstä yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille aiheutuvia terveyteen liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja. Tällä sivulla esitetään uusin analyysi haittojen vähentämiseen tähtäävistä toimista Euroopassa. Analyysi sisältää keskeiset tiedot muun muassa opioidiagonistihoidosta, naloksoniohjelmista ja huumeiden käyttöhuoneista. 

Tämä sivu on osa Euroopan huumeraporttia 2025, EUDA:n vuotuista katsausta huumetilanteeseen Euroopassa.

Viimeisin päivitys: 5.6.2025

Haittojen vähentämisessä on otettava huomioon yhä dynaamisemmat huumeongelmat

Laittomien huumeiden käyttö lisää tauteja koko maailmassa. Tämän taakan vähentämiseen tähtääviä toimia ovat muun muassa ennaltaehkäisytoimet, joiden tarkoituksena on vähentää tai hidastaa huumeidenkäytön aloittamista, sekä hoidon tarjoaminen niille, joille on kehittynyt huumeongelma. Täydentävät toimintamallit kuuluvat haittojen vähentämisen yleiseen toiminta-alaan, ja niiden tavoitteena on vähentää huumeiden seurauksia yksilöille ja yhteisöille. Tässä yhteydessä painotetaan, että huumeita käyttävien henkilöiden kanssa työskenneltäessä ei pidä tuomita. Näin voidaan vähentää riskejä, jotka liittyvät terveyshaittoja aiheuttaviin käyttäytymismalleihin, ja voidaan yleisemmin edistää terveyttä ja hyvinvointia. Todennäköisesti tunnetuin tapa on steriilien välineiden tarjoaminen huumeita pistämällä käyttäville henkilöille, jotta tartuntatautien riskiä voitaisiin vähentää. Ajan mittaan tällaiset toimintamallit näyttävät vaikuttaneen siihen, että Euroopassa on nykyään kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen vähän uusia HIV-tartuntoja, jotka liittyvät huumeiden pistokäyttöön. Puutteet palvelujen tarjonnassa ja stimulanttien kasvava käyttö luovat kuitenkin haasteita HIV:n kanssa elävien ihmisten hoitoa koskevan WHO:n tavoitteen saavuttamiselle (ks. Huumeisiin liittyvät tartuntataudit – nykytilanne Euroopassa). Koska huumeiden käyttötavat ovat muuttuneet viime vuosikymmenen aikana ja huumeita käyttävien henkilöiden ominaispiirteet ovat jossain määrin muuttuneet, myös haittojen vähentämiseen tähtääviä toimia on pitänyt mukauttaa, jotta voidaan puuttua laajemmin riskikäyttäytymiseen ja terveysvaikutuksiin. Näitä ovat muun muassa uusiin huumeiden monikäyttömalleihin, myös stimulanttien polttamiseen, liittyvän huumeiden yliannostusriskin vähentäminen sekä usein sellaisten huomattavien ja monisyisten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen, joita huumeita käyttävät henkilöt kohtaavat marginalisoituneissa ja sosiaalisesti syrjäytyneissä väestöryhmissä.

Huumetilanteen kehittymisestä johtuvien haittojen vähentäminen edellyttää monenlaisia vastatoimia

Huumeiden käyttöön liittyy kroonisia ja akuutteja terveysongelmia, joita voivat pahentaa esimerkiksi aineiden ominaisuudet, väärennökset ja patogeenien esiintyminen, käyttötapa, yksilöllinen alttius ja sosiaalinen ympäristö, jossa huumeita käytetään. Kroonisia ongelmia ovat riippuvuus ja huumeisiin liittyvät tartuntataudit sekä jotkin akuutit haitat. Niistä huumeiden yliannostuksesta on luultavasti parhaiten dokumentoitua tietoa. Vaikka opioidien käyttö onkin suhteellisen harvinaista väestötasolla, niiden käyttö aiheuttaa edelleen suuren osan huumeisiin liittyvästä sairastavuudesta ja kuolleisuudesta. Huumeiden pistokäyttö lisää myös riskejä, samoin kuin monikäyttö. Vastaavasti työskentely opioidien käyttäjien ja pistohuumeiden käyttäjien kanssa on perinteisesti ollut tärkeää haittojen vähentämiseen tähtääville toimille. Tämä on osa-alue, jossa palvelujen jakelumalleja on kehitetty ja arvioitu kattavimmin.

Tämän vuoksi jotkin haittojen vähentämiseen tähtäävät palvelut on kolmen viime vuosikymmenen aikana integroitu yhä tiiviimmin huumeidenkäyttäjille suunnattujen terveydenhuoltopalvelujen valtavirtaan Euroopassa. Aluksi keskityttiin laajentamaan opioidiagonistihoitoa sekä neula- ja ruiskuohjelmia osana riskihuumeiden käytön vastaisia toimia. Ne kohdistuivat ensisijaisesti heroiinin pistokäyttöön ja HIV-epidemiaan. EUDA:n ja ECDC:n päivitetyissä yhteisissä ohjeissa tartuntatautien ehkäisystä ja torjunnasta pistämällä huumeita käyttävien ihmisten keskuudessa suositellaan opioidiagonistihoitoa C-hepatiitin ja HIV:n ehkäisemiseksi sekä pistokäyttöön liittyvän riskikäyttäytymisen ja käyttökertojen vähentämiseksi sekä yhteisössä että vankiloissa. Ohjeissa suositellaan myös steriilien pistotarvikkeiden tarjoamista opioidiagonistihoidon ohella, jotta opioideja pistämällä käyttäville henkilöille suunnatut toimenpiteet olisivat mahdollisimman kattavia ja tehokkaita.

Haittojen vähentämiseen tarkoitettujen välineiden tarjoamiseen kuuluu tavallisesti steriilien materiaalien jakelu, jonka tarkoituksena on vähentää huumeiden käytön jatkamiseen liittyviä haittoja. Nämä materiaalit ovat myös kehittyneet, kun huumeiden käyttötavat ovat muuttuneet ajan mittaan. Se on yleensä osa laajempia haittojen vähentämiseen tähtääviä yhdennettyjä ohjelmia. Kyseessä ovat yleensä matalan kynnyksen palvelut ja harvoin itsenäinen toimenpide. Tavallisesti annetaan ohjeita tuotteiden asianmukaisesta käytöstä, turvallisesta hävittämisestä ja vähemmän riskialttiista antoreiteistä. Haittojen vähentämiseen tarkoitettuihin välineisiin kuuluu yleensä tarvikkeita, joita tarvitaan huumeen valmistelemiseksi käyttöä varten, kuten suodattimia, keittimiä, vettä ja myös huumeiden käyttöä varten käytettäviä tarvikkeita, kuten neuloja ja ruiskuja, putkia ja foliota. Huumeiden käyttöön liittyvien haittojen hallitsemiseksi ja ehkäisemiseksi tarjotaan myös välineitä, kuten haavanhoitopaketteja, joilla hoidetaan pistämisestä johtuvia bakteeri-infektioita, ja naloksonipaketteja yliannostusten varalta. Nykyinen näyttö osoittaa, että neula- ja ruiskuohjelmat ja kotiin vietävää naloksonia koskevat ohjelmat ovat tehokkaita. Muista haittojen vähentämiseen tähtäävistä välineistä on tällä hetkellä vain vähän arviointitietoja.

Haittojen vähentämiseen tähtääviä toimintamalleja on kolmen viime vuosikymmenen aikana laajennettu joissakin EU:n jäsenvaltioissa siten, että niihin kuuluu myös muita toimenpiteitä, kuten huumeiden käyttöhuoneita ja jaettavan naloksonin ohjelmia, joiden tarkoituksena on vähentää kuolemaan johtavia yliannostuksia (kaavio 13.1). Opioidikuolemien vähentämiseen tähtäävillä toimilla pyritään ehkäisemään yliannostusten esiintyvyyttä ja yliannostuskuolemia niiden yhteydessä (kuvio 13.2).

Kaavio 13.1. Haittoja aktiivisesti vähentäviä valittuja toimenpiteitä toteuttavien Euroopan maiden määrä vuoteen 2024 asti
 

Mukana on kaikenlainen hoito, mukaan lukien pilottihankkeet. Vuonna 2024 aloitettiin kotiin vietävää naloksonia koskevat kokeiluohjelmat Kroatiassa ja Suomessa, ja Luxemburgissa aloitettiin kotiin vietävää naloksonia koskeva ohjelma vankilasta vapautuneille.

Kaavio 13.2. Opioidikuolemia estävät toimenpiteet päämäärän ja hyödystä saadun näytön mukaan

  • Kuolemaan johtavien seurausten minimointi yliannostustapauksissa
    • Naloksonin antaminen*
    • Naloksonin jakelu ja koulutus* (asiantuntijapalvelut ja ensihoitoyksiköt, yhteisö)
    • Huumeiden käyttöhuoneet*
    • Kuolemaan johtavan yliannostuksen ehkäisevät sovellukset
  • Yliannostusriskin vähentäminen
    • Opioidiagonistihoito, hoitoon jääminen ja hoidon jatkuvuus*
    • Kohdennetut toimenpiteet tilanteissa, joissa kestokyky on alentunut (esim. vapautuminen vankilasta tai hoidon keskeyttäminen)
    • Yliannostusriskin arviointi, tietämyksen lisääminen ja haittojen vähentäminen
    • Yliannostuksen ehkäisemistä koskevat strategiat
    • Lääkkeiden epäasiallisen käytön estäminen
    • Aineiden tunnistaminen ja kansanterveyttä koskevat varoitukset
    • Siirtymisen tukeminen opioidien pistokäytöstä polttamiseen
    • Kohdennetut hoidot (naltreksonihoito, heroiinihoito)
  • Haavoittuvuuden vähentäminen
    • Yhdennetty hoito mielenterveyspalvelujen ja yleisten terveyspalvelujen kanssa
    • Toimet sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden parantamiseksi
    • Asunto-ohjelmat
    • Työllisyysohjelmien tukeminen
    • Toimenpiteet leimautumisen vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi

Huomautus: Toimenpiteet, joiden hyödystä on näyttöä ja joista saatuun näyttöön on vahva tai kohtuullinen luottamus, on lihavoitu ja merkitty tähdellä (*).

Huomautus: Toimenpiteet, joiden hyödystä on näyttöä ja joista saatuun näyttöön on vahva tai kohtuullinen luottamus, on kehystetty. Suuri osa tässä kuviossa lueteltuja toimenpiteitä koskevasta näytöstä on joko vasta kehitteillä tai katsotaan riittämättömäksi, mikä johtuu osittain tutkimuksen suorittamisen käytäntöön ja metodologiaan liittyvistä vaikeuksista, erityisesti satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten kehittämisessä (ks. Spotlight on... Understanding and using evidence), ja myös siitä, että palvelujen tarjoamisen mallit poikkeavat usein huomattavasti toisistaan.

Huumeiden käyttöhuoneet ovat tiloja, joissa huumeita pistämällä käyttävät henkilöt voivat tehdä niin hygieenisissä olosuhteissa koulutetun henkilöstön valvonnassa. Sen lisäksi, että näin voidaan puuttua suoraan itse paikalla tapahtuviin yliannostuksiin ja antaa steriilejä pistovälineitä, huumeiden käyttöhuoneet parantavat sitoutumista hoitoon ja muihin terveys- ja sosiaalipalveluihin. Joissakin palveluissa tarjotaan yliannostuksen ehkäisemistä koskevaa tietoa ja koulutusta, myös naloksonin käytössä. Nykyinen näyttö osoittaa, että huumeiden käyttöhuoneet voivat osaltaan vähentää huumekuolemia. Näyttöpohja myös kehittyy edelleen, mikä kertoo näiden palvelujen arvioinnin monisyisyydestä (ks. myös Terveys- ja sosiaalitoimet: huumeiden käyttöhuoneet).

Kotiin vietävää naloksonia koskevissa ohjelmissa yhdistetään yliannostuksen riskiä ja hallintaa koskeva koulutus ja naloksonipakettien jakelu henkilöille, jotka todennäköisesti todistavat opioidiyliannostusta, kuten huumeita käyttäville henkilöille ja heidän vertaisilleen, ystävilleen ja perheenjäsenilleen. Kotiin vietävää naloksonia koskevat ohjelmat voivat kohdistua myös muihin mahdollisiin yliannostusta torjuviin pelastustyöntekijöihin, kuten etulinjan palvelutyöntekijöihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa huumeidenkäyttäjien kanssa, muun muassa terveydenhoitopalvelujen tarjoajiin, asunnottomien ensisuojien henkilöstöön ja vankilavirkailijoihin. Vaikka EU:n jäsenvaltioissa yhä suurempi määrä ihmisiä on koulutettu naloksonin antamiseen, joissakin maissa, joissa naloksonia on saatavilla, on edelleen ongelmia sen kattavuudessa ja saatavuudessa. Voimakkaisiin synteettisiin opioideihin liittyvissä yliannostuksissa saatetaan tarvita useampi kuin yksi annos naloksonia. Nykyisissä ohjeissa neuvotaan, että yhteisöympäristössä annoksia annetaan asteittain, jolloin jää aikaa arvioida henkilön vaste annosten välillä ja antaa tarvittaessa tekohengitystä tai painelu-puhalluselvytystä (ks. myös Opioideihin liittyvät kuolemat: terveys- ja sosiaaliset toimet).

Joihinkin maihin on perustettu ainetunnistuspalveluja, jotka antavat tietoa siitä, mitä aineita ihmisten ostamat huumeet sisältävät. Esimerkiksi MDMA:na ostettujen tablettien voimakkuus voi vaihdella, koska MDMA-pitoisuus voi muuttua erästä toiseen ja mukana on joskus väärennöksiä ja muita huumeita. Koska laittomilta markkinoilta saa nykyään useita synteettisiä stimulantteja ja uusia psykoaktiivisia aineita samannäköisinä jauheina tai pillereinä, kuluttajien riski siitä, etteivät he tiedä, mitä stimulanttia tai aineiden seosta he käyttävät, voi kasvaa. Vaikka ainetunnistuspalveluista saadut tiedot eivät ole kansallisesti edustavia, ne osoittavat esimerkiksi, että synteettisiä katinoneja sekä ostetaan nyt tarkoituksella että niitä on vähemmässä määrin väärennöksinä tai niitä myydään muina aineina. Näitä aineita ostavat ihmiset eivät usein tiedä, minkä tyyppisiä synteettisiä katinoneja he ostavat. Tämä aiheuttaa jonkin verran epävarmuutta niiden vaikutuksista sekä terveysriskeistä, joita heille saattaa koitua. Kun ainetunnistuksia yhdistetään huumeiden käyttöhuoneisiin, niillä voidaan tavoittaa syrjäytyneempiä ryhmiä, jotka käyttävät huumeita ja joilla on suurempi yliannostuksen riski voimakkaamman tai odottamattoman opioidin vuoksi. Ainetunnistuspalvelut voivat toimia yhdessä muiden johtavien indikaattorien kanssa, jotta saadaan tietoa nykyisistä huumemarkkinoiden suuntauksista ja kuluttajien mieltymyksistä. Ne ovat tärkeitä muiden haittojen vähentämiseen tähtäävien toimintamallien, kuten kohdennetun riskiviestinnän ja varoitusten, kehittämisessä (ks. myös Synteettiset stimulantit – nykytilanne Euroopassa ja MDMA – nykytilanne Euroopassa).

Uusien psykoaktiivisten aineiden ja laittomien huumeiden markkinoiden lisääntyvä yhdentyminen luo uusia kansanterveydellisiä haasteita. Esimerkkeinä voidaan mainita hamppu, johon on sekoitettu puolisynteettisiä kannabinoideja, erilaisten aineiden, joskus myös synteettisten katinonien, kanssa sekoitetut stimulantit, ketamiini tai uudet synteettiset opioidit, joihin on sekoitettu heroiinia tai joita on myyty virheellisesti heroiinina. Koska myrkytystapahtumat voivat edetä nopeasti, on tärkeää ymmärtää, mistä tehokas riskiviestintä muodostuu. Vaikka tarjottu palveluvalikoima voi vaihdella, kaikki ainetunnistuspalvelut toteuttavat jossakin muodossa terveysriskiviestintää. Usein se tarkoittaa varoitusten antamista analysoiduista huumeista ja tietojen jakamista muiden sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on ehkäistä tai vähentää haittoja yksilön (henkilö, joka toimittaa aineen tunnistettavaksi) ja väestön (muut ihmiset, jotka voivat altistua samalle aineelle) tasolla. Alan tulevissa toimissa voidaan muun muassa yhdenmukaista Euroopan ainetunnistuspalveluja ja saada niiden välillä aikaan yhteisymmärrys kriteereistä ja kynnysarvioista, jotka koskevat varoitusten antamisen ajankohtaa ja tapaa, sekä näyttöön perustuvien toimintaohjeiden hyväksymistä terveysriskeistä tiedottamista varten. Näitä kysymyksiä tarkastellaan käsikirjassa, jonka EUDA laatii ainetunnistuspalvelujen terveysriskejä koskevia viestintästrategioita käsittelevän Euroopan laajuisen huumetiedotushankkeen avulla.

Jotkin toimenpiteet ovat edelleen kiistanalaisia muun muassa niiden oikeudellisen aseman vuoksi ja siksi, että toimenpiteiden vaikuttavuutta terveysvaikutusten kannalta koskeva näyttöpohja kehittyy. Siten uudempien toimien kattavuus on edelleen epätasaista maiden sisällä ja välillä. Jos toimia on, ne ovat keskittyneet usein suuriin kaupunkeihin. Kaiken kaikkiaan haittojen vähentämiseen tähtäävien palvelujen kattavuus ja saatavuus, myös eräät vakiintuneet ja melko todennetut palvelumallit, vaihtelevat huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Joissakin maissa ne ovat edelleen riittämättömiä arvioituihin tarpeisiin verrattuna.

Valmistautumista on lisättävä, jotta voidaan vastata voimakkaiden synteettisten huumeiden aiheuttamiin haasteisiin. Voimakkailla synteettisillä aineilla on kasvava potentiaali aiheuttaa huumeisiin liittyviä haittoja Euroopassa, koska näiden aineiden tarkoituksellinen ja tahaton käyttö muina huumeina myytävissä jauheissa tai seoksissa voi lisätä myrkytysten ja kuoleman riskiä. Tämä ja huumeiden monikäytön entistä monimutkaisemmat mallit kasvattavat jo ennestään mittavia haasteita, jotka koskevat tehokkaiden ratkaisujen kehittämistä huumeiden yliannostuskuolemien ja huumeisiin liittyvien myrkytysten vähentämiseksi. Yksi esimerkki tästä monimutkaistumisesta on erittäin voimakkaiden nitatseeniopioidien ilmaantuminen Eurooppaan. Nämä aineet voivat olla fentanyyliä voimakkaampia, ja ne ovat olleet osallisina paikallisissa myrkytysepidemioissa eri puolilla Eurooppaa. Ne ovat myös johtaneet huumekuolemien lisääntymiseen Virossa ja Latviassa (ks. myös Uudet psykoaktiiviset aineet – nykytilanne Euroopassa).

Irlannissa havaittiin kesäkuussa 2024 bentsodiatsepiinitabletteina yhteisössä ja vankilassa myytyihin nitatseeneihin liittyviä yliannostusryppäitä, joiden vuoksi riskeistä ilmoitettiin nopeasti. Sitä tuettiin matalan kynnyksen palveluilla, ja siihen kuului tiedotteiden jakamista yleisiin huumeidenkäyttöpaikkoihin ja tiedon jakamista sosiaalisessa mediassa ja uutisalustoilla (kaavio 13.3). Tämä on esimerkki siitä, että palveluiden on ehkä reagoitava sekä nopeammin että tehokkaammin tilanteessa, jossa ilmenee poikkeavan paljon huumemyrkytyksiä. Tällaisten seosten ja toisina myytyjen aineiden esiintyminen markkinoilla tekee selväksi, että nykyisiä toimintamalleja on jatkuvasti tarkasteltava ja mukautettava, jotta voidaan toteuttaa joidenkin haittojen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. EUDA kehittää parhaillaan uutta eurooppalaista huumevaroitusjärjestelmää, jolla tuetaan EU:n ja jäsenvaltioiden valmius- ja reagointitoimia vakaviin huumeisiin liittyvien riskien osalta nopean tietojenvaihdon, kohdennettujen varoitusten ja muun riskiviestinnän avulla.

Kaavio 13.3. Esimerkki nopeasta riskiviestinnästä Irlannissa vuonna 2024.

Kun otetaan huomioon mahdollinen kehitys synteettisten opioidien markkinoilla, valmiutta pystyttäisiin parantamaan tarkastelemalla uudelleen nykyisiä suunnitelmia, joilla vastataan synteettisten opioidien saatavuuden ja käytön mahdolliseen lisääntymiseen tai näihin aineisiin liittyviin haittoihin. Tähän voisi sisältyä toksikologisten analysointivalmiuksien, varoitusviestinnän ja etulinjan toimintavalmiuksien parantaminen.

Jos käytössä on huumeiden käyttöhuoneita, voidaan pohtia myös ainetunnistuspalvelujen tarjoamisesta seuraavia mahdollisia hyötyjä ja riskejä. Tällainen palvelujen yhdistäminen on yleistymässä. Euroopassa huumeiden käyttöhuoneista tehdyssä tutkimuksessa noin kolmannes ilmoitti tarjoavansa ainetunnistuspalveluja paikan päällä ja puolet ilmoitti käyttävänsä ulkopuolista palvelua.

Erilaiset stimulanttien käyttötavat, jotka liittyvät haittojen vähentämistä koskeviin vaikeuksiin

Huumeiden pistokäyttöön liittyvien riskien vähentäminen on aina ollut tärkeä tavoite haittoja vähentävissä toimissa, ja palvelumallit ovat suhteellisen hyvin kehitettyjä, ja niiden toiminta perustuu näyttöön. Muutokset huumeiden käytössä aiheuttavat kuitenkin myös tällä alalla uusia haasteita tehokkaalle palvelujen tarjoamiselle. Viime vuosikymmenellä synteettisten stimulanttien pistokäyttöön on liittynyt HIV-epidemioita seitsemässä Euroopan kaupungissa kuudessa EU:n jäsenvaltiossa. Stimulanttien käyttöön liittyy heroiiniin verrattuna mahdollisesti enemmän pistokertoja, kun taas crack-kokaiinin ja muiden tablettien murskaaminen ja liuottaminen pistämistä varten aiheuttaa myös lisää terveysriskejä. Nämä käyttötavat herättävät kysymyksiä esimerkiksi sellaisten neulojen ja ruiskujen tyypistä ja riittävyydestä, joita jaetaan käytettäväksi kadulla avoimissa paikoissa, joissa huumeiden monikäyttö on nykyään tyypillistä. Ne tuovat myös esiin, että tällaisten epidemioiden ehkäisemiseksi ja hillitsemiseksi tarvitaan melko korkeatasoisia haittojen vähentämiseen tähtääviä palveluja. Tämä tapahtuu aikana, jolloin esimerkiksi neulojenvaihtopalvelut ovat edelleen riittämättömiä joissakin EU:n jäsenvaltioissa.

Synteettisiä stimulantteja ja erilaisia muita aineita käytetään eri ryhmissä helpottamaan ja parantamaan sukupuolista kanssakäymistä, mutta pääasiassa miesten kanssa seksiä harrastavien miesten pienen alaryhmän keskuudessa. Huumeiden käytöstä seksin yhteydessä käytetään nimitystä "chemsex". Vaikka määritelmä on epätarkka, sitä käytetään yleensä viittaamaan tilanteisiin tai tapahtumiin, joissa voi esiintyä sekä riskialtista huumeidenkäyttöä että riskialtista seksuaalista käyttäytymistä. Huumeet voivat vaihdella stimulanteista, kuten metamfetamiinista, kokaiinista ja synteettisistä katinoneista, alkoholiin, rauhoittaviin aineisiin, kuten GHB:hen ja GBL:ään, sekä dissosiatiiveihin, kuten ketamiiniin. Vaikka chemsexin yleisyyttä on vaikea arvioida, tutkimustiedot viittaavat siihen, että sitä esiintyy, vaikkakin pienessä mittakaavassa ja tiettyjen huumeita käyttävien henkilöiden alaryhmissä, kaikkialla Euroopassa. Toimiminen näihin suuririskisiin käyttäytymismuotoihin osallistuvien henkilöiden kanssa ja heitä koskevien haittojen vähentämiseen tähtäävien tehokkaiden toimien tarjoaminen ovat edelleen haasteellisia eri syistä, muun muassa siksi, että monessa paikassa ei ole yhdennettyä palvelua, ja siksi on kehitettävä yksilöllisiä haittojen vähentämiseen tähtääviä toimia. Tämä korostaa seksuaaliterveyspalveluja tarjoavien ja huumeisiin liittyvien haittojen vähentämiseen pyrkivien viranomaisten välisten vahvojen kumppanuuksien merkitystä.

Kansanterveyteen kohdistuvat kehittyvät uhat edellyttävät haittojen vähentämiseen tähtäävien toimintamallien kehittämistä edelleen

Vaikka kannabis on Euroopan yleisimmin käytetty huume, sen voidaan katsoa olevan myös aine, jonka osalta haittojen vähentämiseen tähtäävät neuvot ja toimet ovat usein puutteellisia. Kannabiksen käyttäjät Euroopassa polttavat sitä yleisesti tupakan kanssa. Siihen liittyvä neuvonta ja tehokkaat toimenpiteet haittojen vähentämiseksi ovat usein kuitenkin puutteellisia ja vaativat kehittämistä. Yleisesti ottaen, kun Euroopassa saatavilla olevien kannabistuotteiden tyypit ja muodot muuttuvat jatkuvasti, on myös pohdittava, miten tämä vaikuttaa haittoja vähentäviin toimiin. Kaiken kaikkiaan kannabistuotteet, sekä hasis että marihuana, ovat nykyään voimakkaampia ja sisältävät enemmän THC:tä kuin aikaisemmin. Juuri erittäin voimakkaisiin kannabistuotteisiin liittyy enemmän akuuttien ja kroonisten haittojen riskejä. Lisäksi tuotetyyppien valikoima on laajentunut, sillä saatavilla on syötäviä tuotteita, sähkösavukkeessa käytettäväksi tarkoitettuja nesteitä ja uutteita. Myös puolisynteettisiä kannabinoideja on saatavilla aiempaa enemmän. Muutokset tuovat mukanaan uusia haasteita, ja onkin määriteltävä tehokkaita haittoja vähentäviä toimia ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä.

Kannabis ei ole ainoa aine, jonka haittojen vähentämiseen käytettävien toimintamallien merkitys voi olla suuri. Kuten muualla tämän vuoden Euroopan huumeraportissa todettiin, merkkejä on myös kuluttajien lisääntyvästä kiinnostuksesta yhä useampiin aineisiin. Nämä aineet voivat aiheuttaa haittoja, ja jotkin käyttötavat todennäköisesti lisäävät haitallisten seurausten riskiä, mikä luo mahdollisuuksia haittojen vähentämiseen tähtääville toimintamalleille.

Vaikka joidenkin haittojen vähentämiseen tähtäävien toimien, kuten valvottujen huumeiden käyttöhuoneiden, perustaminen ja ylläpito on edelleen kiistanalaista joissakin Euroopan maissa, yleisesti ollaan sitä mieltä, että näyttöön perustuvat toimenpiteet haittojen vähentämiseksi ovat tärkeä osa tasapainoista huumepolitiikka. Monet maat hyötyvät kuitenkin siitä, että niiden haittojen vähentämiseen tähtäävien toimien kattavuutta laajennetaan. Näin ollen haittoja vähentävien palvelujen toimintaympäristö, vankka tietopohja ja se, mitkä ovat hoidon laatustandardit, ovat edelleen keskeisiä osa-alueita, joita on kehitettävä edelleen ja joihin on kiinnitettävä huomiota politiikan näkökulmasta. Euroopan dynaamisista huumemarkkinoista aiheutuvat uhat kansanterveydelle tarkoittavat, että jatkuvasti on kehitettävä ja arvioitava uusia toimintamalleja ja palvelun tarjoamisen kehittyviä malleja, joilla suojellaan sellaisten ihmisten terveyttä, jotka ovat vaarassa joutua kärsimään entistä monimutkaisemmista kulutustavoista, uusista aineista ja sekoituksista johtuvista tai tiettyihin alaryhmiin tai olosuhteisiin liittyvistä haitoista.

EUDA:n Health and Social Responses to Drug Problems: A European Guide on terveydenhuollon ja yhteiskunnan vastauksia huumeongelmiin käsittelevä opas, jossa on yksityiskohtaista tietoa niille, jotka haluavat saada lisätietoa haittojen vähentämisen ja muiden toimenpiteiden vaikuttavuutta koskevasta näytöstä.

Keskeiset tiedot ja suuntaukset

Neula- ja ruiskuohjelmat

  • Neula- ja ruiskuohjelmat ovat laajalti käytössä ja vakiintuneet osaksi haittoja vähentäviä palveluja. Vuonna 2023 neula- ja ruiskuohjelmia oli käytössä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja Norjassa. Neulojen ja ruiskujen kattavuus ja saatavuus ovat edelleen haaste. Vain seitsemän 25 maasta, joista on saatavilla tietoja, on vuonna 2023 saavuttanut WHO:n palvelujen tarjoamista koskevan tavoitteen (kaavio 13.4); vain viisi näistä maista ilmoittaa tietoja myös opioidiagonistihoidon saatavuudesta.

Opioidiagonistihoito

  • Opioidiagonistihoito on tehokas opioidiriippuvuuden hoitomuoto, ja se on myös palveluntarjontamalli, jossa otetaan huomioon joitakin haittojen vähentämistä koskevia tavoitteita. Se on vakiintunut toimenpide, jota toteutetaan kaikissa Euroopan maissa ja jonka on tunnustettu suojaavan yliannostuskuolemilta. Vuonna 2023 kuitenkin vain 15 niistä 23 maasta, joista on saatavilla tietoja, saavutti WHO:n palvelujen tarjoamista koskevan tavoitteen (kaavio 13.4); vain kymmenen näistä maista ilmoittaa tietoja myös neula- ja ruiskuohjelmaan pääsystä.
  • Hoitoklinikoilla Euroopassa määrätään monenlaisia opioidiagonistilääkkeitä. Niistä metadoni on yleisimmin käytetty, ja noin 55 prosenttia opioidiagonistihoitoa saavista saa sitä, ja 35 prosenttia saa buprenorfiinipohjaista lääkettä.
Kaavio 13.4. Neulojen ja ruiskujen jakelun sekä opioidikorvaushoidon kattavuus verrattuna WHO:n vuoden 2025 tavoitteisiin, vuonna 2023 tai uusin arvio

Kattavuus perustuu uusimpiin kansallisiin arvioihin huumeiden pistokäytöstä ja suuren riskin opioidien käytöstä verrattuna haittoja vähentäviä toimia koskeviin tietoihin (enintään kaksi vuotta). Opioidiagonistihoidon kattavuutta Belgiassa koskeva arvio perustuu alueelliseen tutkimukseen vuonna 2019.

Kotiin vietävää naloksonia koskevat ohjelmat

  • Vuoteen 2023 mennessä 15 Euroopan maata on ilmoittanut kotiin vietävää naloksonia koskevien ohjelmien toteuttamisesta yliannostuskuolemien ehkäisemiseksi. Vuonna 2024 aloitettiin kotiin vietävää naloksonia koskevat kokeiluohjelmat Kroatiassa ja Suomessa, ja Luxemburgissa aloitettiin kotiin vietävää naloksonia koskeva ohjelma vankilasta vapautuneille.
  • Näistä maista 17:ssä naloksonia oli saatavilla nenäsumutteena, mutta ei Liettuassa. Sitä oli saatavana 1,8 mg/0.1 ml:n annoksena 15 maassa ja 1,26 mg/0.1 ml:n annoksena viidessä maassa.
  • Pistettäviä naloksonivalmisteita oli saatavilla seitsemässä maassa, ja viidestä maasta ilmoitettiin 0,4 mg/ml:n injektiopulloista, ja Irlannista ja Ranskasta ilmoitettiin viisi annosta sisältävistä ruiskuista (kaavio 13.5).
  • Naloksonin on ilmoitettu olevan saatavilla ilman lääkemääräystä Tanskassa, Ranskassa, Italiassa ja Ruotsissa.
Kaavio 13.5. Kotiin vietävän naloksonin saatavuus, saatavilla olevat valmisteet, koulutettujen henkilöiden määrä ja jaettujen pakkausten määrä Euroopassa
 
EU:n jäsenvaltioita, Norjaa ja Turkkia koskevat tiedot vuodelta 2023. Tšekki, Saksa, Irlanti, Ranska, Liettua, Itävalta, Portugali ja Slovenia ovat vahvistaneet, että ohjelmia jatkettiin vuonna 2024. Luvut koskevat vuotta 2023 kaikkien maiden osalta lukuun ottamatta Kroatiaa (vuoden 2024 kokeilu) ja Tšekkiä (2024). Suomi käynnisti vuonna 2024 kokeiluohjelman ja Luxemburg jako-ohjelman vankilasta vapautumisen yhteyteen. Itävalta laajensi ohjelman uuteen osavaltioon vuonna 2024. Kreikassa vuonna 2023 annettiin laki naloksonista kotikäyttöön. Ohjelmaa ei kuitenkaan ole vielä aloitettu.

Ainetunnistuspalvelut

  • Kaksitoista Euroopan maata on ilmoittanut, että niissä on jonkinlainen ainetunnistuspalvelu. Palvelut toimivat eri ympäristöissä, kuten festivaaleilla, huumeiden käyttöhuoneissa ja tietyissä julkisissa paikoissa.
  • Ainetunnistuspalvelujen tarkoituksena on ehkäistä haittoja, koska niiden avulla ihmiset voivat selvittää, mitä kemikaaleja heidän ostamissaan laittomissa aineissa on. Niiden tavoitteena on myös antaa neuvontaa tai tarjota lyhytkestoisia toimenpiteitä, vaikka se ei aina ole mahdollista. Palvelujen käyttämät analyysitekniikat vaihtelevat kehittyneestä teknologiasta, jonka avulla voidaan saada tietoa useiden erilaisten aineiden voimakkuudesta ja pitoisuudesta, menetelmiin, joilla osoitetaan yksinkertaisesti jonkin tietyn lääkkeen esiintyminen tai puuttuminen (kaavio 13.6). Palvelujen keräämistä tiedoista saadaan myös uusimmat näkemykset huumemarkkinoiden suuntauksista ja kuluttajien mieltymyksistä.
Kaavio 13.6. Kuvaus käytettävissä olevista ainetunnistustekniikoista ja niiden suhteellisesta tarkkuudesta ja luotettavuudesta

Ainetunnistustekniikat on järjestetty tulosten tarkkuuden ja luotettavuuden mukaan:

  • Useita menetelmiä
    (tarkin ja luotettavin)
  • Korkean erotuskyvyn nestekromatografia
  • Fourier-spektroskopia
  • Ohutkerroskromatografia
  • Reagenssitestipakkaus
    (vähiten tarkka ja luotettava)

Huumeiden käyttöhuoneet

  • Valvotut huumeiden käyttöhuoneet tunnustetaan EU:n huumausainestrategiassa 2021–2025 innovatiiviseksi toimintamalliksi, joilla voidaan vähentää riskejä ja haittoja suuririskisissä väestöryhmissä, mutta niiden perustaminen on edelleen haastavaa joissakin maissa. Vuonna 2024 huumeiden käyttöhuoneita oli käytössä 13:ssa EU:n jäsenvaltiossa ja Norjassa (kaavio 13.7). Joissakin näistä tiloista tarjotaan yhdistettyjä ainetunnistuspalveluja, joilla ehkäistään esimerkiksi erittäin voimakkaiden huumeiden, väärennösten tai odottamattomien aineiden aiheuttamia yliannostusriskejä.
  • Huumeiden käyttöhuoneiden käyttäjien ominaisuuksien ja tarpeiden seuranta Euroopan tasolla on hankalaa paikallisten erojen vuoksi. EUDA ja Euroopan huumeiden käyttöhuoneiden verkosto tekevät kuitenkin yhteistyötä yhdenmukaistetun tiedonkeruun alalla. Tiedot, jotka on saatu 12:sta huumeiden käyttöhuoneesta Euroopassa, osoittavat, että suurin osa niiden käyttäjistä on 40–49-vuotiaita miehiä. Joissakin maissa on naisille ja transsukupuolisille käyttäjille tarkoitettuja erikoispalveluja.
  • Vuonna 2023 13 huumeiden käyttöhuonetta ilmoitti 346 ensiaputapahtumasta, joista noin kolmannes liittyi huumeiden monikäyttöön.
Kaavio 13.7. Huumeiden käyttöhuoneiden sijainti ja määrä koko Euroopassa 2023
 

Lähde: European Network of Drug Consumption Rooms (ENDCR), huumeiden käyttöhuoneiden Euroopan verkosto, ja Correlation – European Harm Reduction Network (C-EHRN) (European Network of Drug Consumption Rooms (ENDCR) ja Correlation – European Harm Reduction Network (C-EHRN), huumeiden haittoja Euroopassa vähentävä verkosto.

Kaikki tässä käytetyt maantieteelliset koordinaatit ovat vain likimääräisiä.

Toimenpiteet vankiloissa

  • EUDA:n tiedot vankiloissa vuonna 2023 saatavilla olevista haittojen vähentämiseen ja hoitoon tähtäävistä toimenpiteistä osoittavat, että opioidiagonistihoitoa oli saatavissa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Slovakiaa lukuun ottamatta sekä Norjassa ja Turkissa. Opioidiagonistihoidon aloittaminen vankilassa ei ollut sallittua kolmessa maassa (Bulgaria, Latvia ja Slovakia). Neula- ja ruiskuohjelmia oli saatavilla vankiloissa kolmessa maassa: Espanjassa (kaikki vankilat) ja Luxemburgissa (1 vankila) sekä Saksassa (1 naisvankila). Jaettavaa naloksonia sai vuonna 2023 seitsemässä maassa (Saksa, Viro, Irlanti, Ranska, Italia, Liettua ja Norja) (kaavio 13.8).
  • Luxemburgissa pantiin syyskuussa 2024 täytäntöön kotiin vietävän naloksonin jakelua vankilasta vapautumisen jälkeen koskeva ohjelma.
Kaavio 13.8. Huumeisiin liittyvien ja muiden terveydellisten ja sosiaalialan palvelujen saatavuus henkilöille, jotka käyttävät huumeita ja ovat vankilassa, Euroopassa vuonna 2023
Maiden määrä, jotka ovat ilmoittaneet virallisista toimenpiteistä vankiloissa

European situation by type of intervention in prison

 

Lähde: Prison and drugs in Europe: current and future challenges, (EMCDDA, 2021), vankilat ja huumeet Euroopassa sekä nykyiset ja tulevat haasteet, päivitetty viimeisillä tiedoilla vuoden 2023 vankilatyökirjoista ja EUDAn kansallisista yhteyspisteistä

Lähdetiedot

Jäljempänä ovat tiedot, joita on käytetty tämän sivun infografiikkojen ja kaavioiden tuottamiseen.

Kaikki vuoden 2025 Euroopan huumeraportin lähdetiedot, mukaan luettuina metatiedot ja menetelmiä koskevat huomautukset, ovat saatavilla dataluettelossa.

Osaa näistä tiedoista on käytetty jäljempänä infografiikan, kaavioiden ja vastaavan aineiston tuottamisessa.

Korjaus. Naloksoni-nenäsumutteen annoksia korjattiin 27. lokakuuta 2025 siten, että ne olivat 1,8 mg/0,1 ml ja 1,26 mg/0,1 ml.

Button for European Drug Report 2025 survey - click to take survey


Top