Opioidiagonistihoito – nykytilanne Euroopassa (Euroopan huumeraportti 2024)

Opioidien käyttäjät muodostavat suurimman erikoistunutta huumehoitoa pääasiassa opioidiagonistihoidon muodossa saavan ryhmän. Tällä sivulla esitetään uusin analyysi opioidiagonistihoidon tarjoamisesta Euroopassa. Analyysi sisältää keskeiset tiedot muun muassa hoidon kattavuudesta, hoidossa olevien henkilöiden lukumäärästä ja hoitopoluista.

Tämä sivu on osa Euroopan huumeraporttia 2024, EMCDDA:n vuotuista katsausta huumausainetilanteeseen Euroopassa.

Table of contents/Search

Table of contents/Search

Search within the book

Operator

Any match

Exact term match only

Select any filter and click on Search to see results

Close

Päivitetty viimeksi: 11. kesäkuuta 2024

Opioideihin liittyvät ongelmat vievät edelleen suurimman osan hoitoresursseista

Vaikka huumeongelmiin apua hakevien ominaispiirteet ovat nykyään epäyhtenäisempiä, opioidiagonistihoidon pitkäaikaisuudesta johtuen sitä saavien osuus huumehoitopalveluihin suunnatuista resursseista on useimmissa maissa edelleen todennäköisesti suurin. Vuonna 2022 arviolta 1,7 miljoonaa ihmistä sai hoitoa huumausaineiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi Euroopan unionissa (2,0 miljoonaa, mukaan lukien Norja ja Turkki). Erikoistuneeseen hoitoon kuuluu erilaisia lääketieteellisiä (myös farmakologisia), psykologisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä lähestymistapoja huumeidenkäytön ja pistokäytön lopettamiseksi tai vähentämiseksi. Enemmistö saa yleensä jonkinlaista opioidiagonistihoitoa, joka on pääasiallinen farmakologinen hoitotapa ja joka yhdistetään tyypillisesti psykososiaalisiin toimenpiteisiin. Saatava näyttö tukee tätä menetelmää, ja sen on havaittu tuottavan myönteisiä tuloksia hoidossa pysymisen, laittoman opioidinkäytön, riskikäyttäytymisen sekä huumehaittojen ja huumekuolleisuuden osalta. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) hiljattain antamissa ohjeissa, jotka koskevat tartuntatautien ehkäisemistä ja valvontaa pistohuumeiden käyttäjillä, suositellaan opioidiagonistihoitoa sekä yhteisöissä että vankiloissa HCV:n ja HIV:n tarttumisen ehkäisemiseksi ja pistämiseen liittyvän riskikäyttäytymisen ja pistotiheyden vähentämiseksi. Ohjeissa suositellaan myös steriilien pistotarvikkeiden tarjoamista opioidiagonistihoidon ohella, jotta voidaan maksimoida toimenpiteiden kattavuus ja tehokkuus opioideja pistämällä käyttävien henkilöiden keskuudessa.

Maiden välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä eroja siinä, missä olosuhteissa ja missä muodossa hoitoa annetaan ja missä määrin opioidiagonisteihin perustuvan hoidon saatavuus tyydyttää tämäntyyppistä hoitoa tarvitsevien tarpeet. Opioidiagonistihoidon tarjoaminen on edelleen selvästi riittämätöntä joissakin maissa (ks. jäljempänä Keskeiset tiedot ja suuntaukset). Avohoidon ja laitoshoidon tarjonnan suhteellinen merkitys kansallisessa hoitojärjestelmässä vaihtelee myös suuresti eri maissa. Lähes viidesosa Euroopassa annettavasta huumehoidosta tapahtuu laitosympäristössä, kuten sairaaloiden yhteydessä toimivissa yksiköissä (esim. psykiatriset sairaalat), mutta myös kuntoutusyhteisöissä ja joissakin maissa vankiloiden vieroituskeskuksissa. Kaiken kaikkiaan opioidiagonistihoitoa annetaan kuitenkin yleisemmin avohoidossa. Palvelua voivat tarjota huumehoitoon erikoistuneet keskukset, matalan kynnyksen palvelut ja perusterveydenhuollon keskukset, joissa voi olla myös yleislääkärin vastaanotto.

Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että opioidiagonistihoidon tarjoaminen ei vähentynyt merkittävästi covid-19-pandemian aikana, kun kansanterveyteen perustuvat liikkumisrajoitukset olivat voimassa. Tuolloin on kuitenkin saatettu mukauttaa palvelujen tarjoamisen malleja. Esimerkkejä tästä ovat etälääketieteen lisääntynyt käyttö ja vähemmän rajoittavat lähestymistavat jaettavien annosten tarjoamiseen. Jotkin tiedot viittaavat myös siihen, että opioidiagonistihoitoa hakevien uusien asiakkaiden pääsy hoitoon on saattanut häiriintyä tilapäisesti pandemian aikana.

Ikääntyvien opioidihoitoa saavien asiakkaiden vaativampiin tarpeisiin vastaaminen

Käytössä olevat tiedot opioidiagonistihoitoa saavien henkilöiden ominaisuuksista tuovat esiin opioidiongelmien pitkäaikaisen luonteen. Tiedot osoittavat myös, että heroiiniongelmaisten kohortti ikääntyy Euroopassa. Tätä kuvaa se, että lähes 70 prosenttia opioidiagonistihoitoa saavista asiakkaista on nykyään 40-vuotiaita tai vanhempia, kun alle 30-vuotiaita on10 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluissa on otettava huomioon tämän yhä haavoittuvammaksi käyvän väestönosan entistä monitahoisemmat terveydenhuollon tarpeet. Tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, että on olemassa tehokkaat siirtymisreitit yleisempiin palveluihin, jotka tarjoavat hoitoa muihin ikääntymiseen liittyviin sairauksiin. Tämä on tarpeen entistä enemmän, jotta voidaan tukea iäkkäitä opioidihoitoasiakkaita, jotka tarvitsevat geriatrista hoitoa huumeiden, mutta myös tupakan ja alkoholin käytön pitkäaikaisten terveysvaikutusten vuoksi. Tämän syrjäytyneen ryhmän kohtelussa on myös vastattava monimutkaisiin ja usein pitkään jatkuneisiin ongelmiin, jotka liittyvät mielenterveysongelmiin, sosiaaliseen eristyneisyyteen, työllisyyteen ja asumiseen. Integroitujen, monitieteellisten ja ikääntymiseen erikoistuneiden hoitopalvelujen kehittäminen tälle ryhmälle on edelleen tärkeä näkökohta toimintalinjoissa ja tarjonnassa, kun opioidien käytön demografiset piirteet Euroopassa muuttuvat edelleen.

Huumeiden yhdistelmäkäyttö ja erittäin voimakkaiden uusien synteettisten opioidien ilmaantuminen paikallisille huumemarkkinoille voivat lisätä opioidien käyttöön liittyviä riskejä erityisesti iäkkäiden ja monenlaisia terveydenhuollon palveluja tarvitsevien ihmisten kohdalla. Kun erittäin voimakkaat opioidit ovat vakiintuneet huumausainemarkkinoille, tarvitaan lisää tutkimusta sen määrittelemiseksi, tarvitaanko mukautuksia varmistamaan, että nykyiset lähestymistavat opioidiagonistihoidon tarjoamiseen ovat optimaalisia. Lisäksi, kuten toisaalla tässä kertomuksessa todetaan, jos heroiinin saatavuus Euroopan markkinoilla vähenee, se saattaa lisätä hoidon kysyntää.

Lisätietoja opioidien käyttöön liittyvistä terveydellisistä ja sosiaalisista toimista, myös ikääntyneiden keskuudessa, on saatavilla EMCDDA:n sivustolla: Health and social responses to drug problems: A European guide.

Keskeiset tiedot ja suuntaukset

Hoidossa olevien ihmisten määrä

• Verrattuna nykyisiin arvioihin suuririskisten opioidien käyttäjien määrästä Euroopassa näyttäisi siltä, että opioidiagonistihoitoa sai kaiken kaikkiaan noin puolet suuririskisten opioidien käyttäjien määrästä Euroopan unionissa vuonna 2022 eli arviolta 513 000 käyttäjää (526 000, kun mukaan lasketaan Norja ja Turkki) (kuvio 12.1). Maiden välillä on kuitenkin eroja. Maissa, joista vertailua varten on tietoja vuodelta 2011 tai 2012, kattavuus oli yleisesti nousussa. Tarjonta on kuitenkin edelleen vähäistä ja riittämätöntä joissakin maissa, kuten Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa, joissa arvioidaan olevan merkittävä määrä suuririskisiä opioidien käyttäjiä (kuvio 12.2).

• Tiedot maista, jotka raportoivat johdonmukaisesti opioidiagonistihoitoa saaneista asiakkaista vuosina 2010–2022, osoittavat, että hoidon määrä on yleisesti ottaen vakaa tänä aikana, ja hoitoa saavien asiakkaiden määrässä on vain vähän vaihtelua. Syyt vakauteen vaihtelevat. Maissa, joissa hoitoa tarjotaan paljon, tämä voi heijastaa opioidiriippuvuuden usein kroonista, uusiutuvaa luonnetta ja hoidon tarvetta pitkällä aikavälillä. Joissakin maissa (esim. Latvia) se voi heijastaa heikkoa kapasiteettia hoitojärjestelmissä.
• EU:n jäsenvaltiot pyrkivät covid-19-pandemian puhjetessa varmistamaan, että huumeita käyttävät suuririskiset henkilöt saavat jatkuvasti opioidiagonistihoitoa. Hoitotietojen vertailu vuosina 2019–2022 osoittavat, että asiakkaiden määrä pysyi vakaana, ja ainoastaan Kroatia ja Unkari ilmoittivat opioidiagonistihoitoa saavien asiakkaiden määrän vähentyneen yli 10 prosenttia kyseisenä ajanjaksona. Vähentyminen voi johtua osittain siitä, että hoidon saatavuus heikentyi pandemian aikana.
• Joissakin maissa opioidiagonistihoitoa saavien henkilöiden määrä on kasvanut, mikä johtuu hoidon saatavuuden lisääntymisestä. Kasvua oli vuosina 2016–2022 11 maassa, muun muassa Tanskassa (37 %), Puolassa (54 %), Romaniassa (17 %) ja Ruotsissa (21 %).

Hoitopolut

• Asiakkaiden huumehoidoille on ominaista eri palvelujen käyttö, toistuvat hoitoon hakeutumiset ja hoidon vaihteleva kesto. Oma-aloitteinen hoitoon hakeutuminen on edelleen yleisin opioidiasiakkaiden reitti erikoistuneeseen hoitoon. Vuonna 2022 Euroopassa huumehoitoon tulleista asiakkaista lähes kaksi kolmasosaa (66 prosenttia) niistä henkilöistä, joilla oli ensisijainen opioidiongelma, tuli hoitoon oma-aloitteisesti. Tähän sisältyy myös perheenjäsenten tai ystävien hoitoon ohjaamat asiakkaat. Noin viidesosa (23 prosenttia) asiakkaista ohjautui hoitoon terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelujen kautta, muun muassa huumehoitokeskuksista, ja 7 prosenttia rikosoikeusjärjestelmän kautta.

Opioidiagonistilääkitys

• 26 maata on ilmoittanut useamman kuin yhden opioidiagonistihoitolääkkeen tarjoamisesta vuonna 2022. Metadoni on yleisimmin määrätty lääke, ja sitä saa yli puolet (56 %) opioidiagonistihoitoon hakeutuvista asiakkaista eri puolilla Eurooppaa. Buprenorfiiniin perustuvilla lääkkeitä annetaan 35 prosentille käyttäjistä. Se on pääasiallisesti käytetty lääkitys kahdeksassa maassa. Muita aineita, kuten hitaasti vapautuvaa morfiinia tai diasetyylimorfiinia (heroiinia), määrätään harvemmin, ja niitä saa Euroopassa lähes 10 prosenttia opioidiagonistiasiakkaista. Viisi maata on ilmoittanut tarjoavansa jonkin verran heroiiniavusteista hoitoa, jos pilottihankkeet otetaan huomioon (Kuvio 12.3).

Muita hoitovaihtoehtoja

• Opioidien käyttäjille on kaikissa Euroopan maissa vaihtoehtoisia hoitoja, vaikka ne ovatkin harvinaisempia kuin korvaushoito. Niissä 11 maassa, joista on tietoja, 5–47 prosenttia kaikista hoidossa olevista opioidien käyttäjistä saa hoitoa, jota ei luokitella opioidiagonistihoidoksi. Tällaisia hoitoja ovat esimerkiksi lääkkeellisesti avustettu vieroitushoito ja avohoidossa tai laitoshoidossa toteutettavat päihteistä pidättäytymistä tukevat toimenpiteet.

Lähdetiedot

Tiedot, joita on käytetty tämän sivun infografiikkojen ja kaavioiden tuottamiseen, löytyvät alta.

Näytä lähdetaulukot