Haittojen vähentäminen – nykytilanne Euroopassa (Euroopan huumeraportti 2024)

Haittojen vähentäminen kattaa toimet, ohjelmat ja politiikat, joiden tavoitteena on vähentää huumeiden käytöstä yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille aiheutuvia terveys-, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja. Tällä sivulla esitetään uusin analyysi haittojen vähentämistoimista Euroopassa, Analyysi sisältää keskeiset tiedot muun muassa opioidiagonistihoidosta, naloksoniohjelmista ja huumeiden käyttöhuoneista. 

Tämä sivu on osa Euroopan huumeraporttia 2024, EMCDDA:n vuotuista katsausta huumausainetilanteeseen Euroopassa.

Table of contents/Search

Table of contents/Search

Search within the book

Operator

Any match

Exact term match only

Select any filter and click on Search to see results

Close

Päivitetty viimeksi: 11.6.2024

Kehittyvät huumeongelmat asettavat laajempia haasteita haittojen vähentämiselle

Laittomien huumeiden käytön tiedetään lisäävän tauteja maailmanlaajuisesti. Tämän taakan vähentämiseen tähtääviä toimia ovat muun muassa ennaltaehkäisytoimet, joiden tarkoituksena on vähentää tai hidastaa huumeidenkäytön aloittamista, sekä hoidon tarjoaminen niille, joilla on huumeongelmia. Täydentävät lähestymistavat sisältyvät haittojen vähentämistä koskevaan yläkäsitteeseen. Tässä yhteydessä painotetaan ei-tuomitsevaa työskentelyä henkilöiden kanssa, jotka käyttävät huumeita. Näin voidaan vähentää riskejä, jotka liittyvät terveyshaittoja aiheuttaviin käyttäytymismalleihin, ja voidaan yleisemmin edistää terveyttä ja hyvinvointia. Tunnetuin tapa on luultavasti steriilien välineiden tarjoaminen huumeita pistämällä käyttäville henkilöille, jotta tartuntatautien riskiä voitaisiin vähentää. Ajan mittaan tällaiset lähestymistavat näyttävät vaikuttaneen siihen, että Euroopassa on nykyään kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen vähän uusia HIV-tartuntoja, jotka liittyvät huumeiden pistokäyttöön. Koska huumeiden käyttötavat ovat muuttuneet viime vuosikymmenen aikana ja huumausaineita käyttävien henkilöiden ominaispiirteet ovat jossain määrin muuttuneet, myös haittojen vähentämiseen tähtääviä toimia on tarpeen mukauttaa, jotta voidaan puuttua laajemmin terveysvaikutuksiin ja riskikäyttäytymiseen. Näistä tärkeimpiä toimia ovat huumeiden yliannostusriskin vähentäminen sekä usein huomattavien ja monitahoisten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen, joita huumeita käyttävät henkilöt kohtaavat marginalisoituneissa ja sosiaalisesti syrjäytyneissä väestöryhmissä.

Huumeiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi tarvitaan monenlaisia toimia

Huumeiden käyttöön liittyy kroonisia ja akuutteja terveysongelmia, joita pahentavat esimerkiksi aineiden ominaisuudet, käyttötapa, yksilöllinen alttius ja sosiaalinen ympäristö, jossa huumeita käytetään. Kroonisia ongelmia ovat riippuvuus ja huumeisiin liittyvät tartuntataudit sekä jotkin akuutit haitat. Niistä huumeiden yliannostuksesta on luultavasti parhaiten dokumentoitua tietoa. Vaikka opioidien käyttö onkin suhteellisen harvinaista väestötasolla, niiden käyttö aiheuttaa edelleen suuren osan huumeisiin liittyvästä sairastavuudesta ja kuolleisuudesta. Huumeiden pistokäyttö lisää myös riskejä. Vastaavasti työskentely opioidien käyttäjien ja pistohuumeiden käyttäjien kanssa on perinteisesti ollut tärkeää haittojen vähentämiseen tähtääville toimille sekä myös osa-alue, jossa palvelujen jakelumalleja kehitetään ja arvioidaan eniten.

Tämän vuoksi jotkin haittojen vähentämispalvelut on kolmen viime vuosikymmenen aikana integroitu yhä tiiviimmin huumeidenkäyttäjille suunnattujen terveydenhuoltopalvelujen valtavirtaan Euroopassa. Aluksi keskityttiin laajentamaan opioidiagonistihoitoa sekä neula- ja ruiskuohjelmia osana riskihuumeiden käytön vastaisia toimia. Ne kohdistuivat ensisijaisesti heroiinin suonensisäiseen käyttöön ja HIV-/AIDS-epidemiaan. EMCDDA:n ja ECDC:n yhteisissä ohjeissa tartuntatautien ehkäisystä ja torjunnasta suonensisäisesti huumeita käyttävien ihmisten keskuudessa suositellaan opioidiagonistihoitoa C-hepatiitin ja HIV:n ehkäisemiseksi sekä pistokäyttöön liittyvän riskikäyttäytymisen ja käyttökertojen vähentämiseksi sekä yhteisössä että vankiloissa. Ohjeissa suositellaan myös steriilien pistotarvikkeiden tarjoamista opioidiagonistihoidon ohella, jotta opioideja pistämällä käyttäville henkilöille suunnatut toimenpiteet olisivat mahdollisimman kattavia ja tehokkaita.

Haittoja vähentäviä lähestymistapoja on kolmen viime vuosikymmenen aikana laajennettu joissakin EU-maissa siten, että ne kattavat myös muita toimenpiteitä, kuten huumeiden käyttöhuoneet ja jaettavan naloksonin ohjelmat, joiden tarkoituksena on vähentää kuolemaan johtavia yliannoksia (kuvio 13.1). Opioidikuolemien vähentämiseen tähtäävät toimet pyrkivät ehkäisemään yliannostusten esiintyvyyttä ja yliannostuskuolemia niiden yhteydessä (kuvio 13.2).

Joihinkin maihin on perustettu ainetunnistuspalveluja, jotka antavat tietoa siitä, mitä aineita ihmisten ostamat huumeet sisältävät. Esimerkiksi MDMA:na ostetuissa tableteissa voi olla väärennysaineita ja muita aineita, kuten synteettisiä katinoneja. Koska laittomilta markkinoilta saa nykyään useita synteettisiä stimulantteja ja uusia psykoaktiivisia aineita samannäköisinä jauheina tai pillereinä, kuluttajien tietämättömyyden riski siitä, mitä stimulanttia tai aineiden seosta he käyttävät, voi kasvaa.

Uusien psykoaktiivisten aineiden ja laittomien huumemarkkinoiden kasvava integroituminen luo uusia kansanterveydellisiä haasteita. Niitä ovat esimerkiksi marihuanan kanssa sekoitetut synteettiset kannabinoidit, stimulanttien kanssa sekoitetut katinonit sekä ketamiinin tai uusien synteettisten opioidien kanssa sekoitettu heroiini tai heroiinina myydyt väärennökset. Koska myrkytystapahtumat voivat edetä nopeasti, on tärkeää ymmärtää, mikä tehokas riskiviestintä muodostuu. Vaikka tarjottu palveluvalikoima voi vaihdella, kaikki ainetunnistuspalvelut toteuttavat jossakin muodossa terveysriskiviestintää. Usein se tarkoittaa hälytysten antamista analysoiduista huumeista ja tietojen jakamista muiden sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on ehkäistä tai vähentää haittoja yksilön (henkilö, joka toimittaa aineen tunnistettavaksi) ja väestön (muut ihmiset, jotka voivat altistua samalle aineelle) tasolla. Tulevia toimia alalla voivat olla muun muassa yhdenmukaistaminen ja konsensuksen luominen Euroopan ainetunnistuspalvelujen välillä niiden kriteerien ja kynnysarvojen määrittämisestä, jotka koskevat varoitusten antamisen ajankohtaa ja tapaa sekä näyttöön perustuvien toimintaohjeiden hyväksymistä terveysriskeistä tiedottamista varten. Näitä kysymyksiä tarkastellaan EMCDDA:n hiljattain laatimassa käsikirjassa ja Euroopan laajuisessa tiedotushankkeessa terveysriskien viestintästrategioista.

Jotkin toimenpiteet ovat edelleen kiistanalaisia muun muassa niiden oikeudellisen aseman ja niiden näyttöpohjan kehittyvän luonteen vuoksi. Siten uudempien toimien kattavuus on edelleen epätasaista maiden sisällä ja välillä. Jos toimia on, ne ovat keskittyneet usein vain suuriin kaupunkeihin. Yleisesti ottaen haittoja vähentävien palvelujen kattavuus ja saatavuus, mukaan lukien vakiintuneet palvelumallit, joista on suhteellisen paljon tietoa, vaihtelee huomattavasti EU-maissa, ja joissakin maissa palvelut ovat edelleen riittämättömiä arvioituihin tarpeisiin verrattuna.

Paremmat valmiudet vähentää voimakkaiden synteettisten huumeiden ja tahattoman käytön aiheuttamia haittoja

Voimakkailla synteettisillä aineilla on kasvava potentiaali aiheuttaa huumeisiin liittyviä haittoja Euroopassa, koska näiden aineiden tahaton käyttö muina huumeina myytävissä jauheissa tai seoksissa voi johtaa myrkytyksiin ja kuolemiin. Tämä ja monitahoisempien huumeiden yhdistelmäkäytön mallit lisäävät jo ennestään mittavia haasteita tehokkaiden ratkaisujen kehittämiseksi huumeiden yliannoskuolemien ja huumeisiin liittyvien myrkytysten vähentämiseksi. Esimerkki asian hankaloitumisesta, vaikkakin suhteellisen pienessä mittakaavassa, nähtiin Virossa vuonna 2022, jossa havaittiin uusien synteettisten opioidien ja uusien bentsodiatsepiinien sekä rauhoittavien ksylatsiinien seoksia. Seokset tunnetaan myös nimillä ”benzo-dope” ja ”tranq-dope”, ja ne ovat liittyneet yliannostuskuolemien kasvuun ja muihin kielteisiin terveysvaikutuksiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Viime aikoina erittäin voimakkaita bentsimidatsoliopioideja (nitatseenit), jotka ovat voimakkaampia kuin fentanyyli, ovat myös ollut paikallisissa myrkytysepidemioissa osissa Eurooppaa (ks. myös Uudet psykoaktiiviset aineet – nykytilanne Euroopassa).

Irlannissa hiljattain puhjenneen epidemian aikana toteutettiin matalan kynnyksen palvelujen tuella nopeaa riskiviestintää, joka käsitti esitteiden jakamista avoimissa huumeidenkäyttöpaikoissa ja tietojen jakamista sosiaalisessa mediassa ja uutisfoorumeilla. Tämä on esimerkki siitä, että palveluiden on ehkä reagoitava sekä nopeammin että intensiivisemmin tilanteessa, jossa ilmenee poikkeavan paljon huumemyrkytyksiä (kuvio 13.3). Tällaisten seosten ja väärin perustein myytyjen aineiden esiintyminen markkinoilla korostaa tarvetta tarkastella nykyisiä lähestymistapoja joidenkin haittojen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi opioidiantagonistinaloksonin jakelua ja antamista on ehkä tarkistettava näiden seosten ja väärin perustein myytyjen aineiden kannalta. 

Kun otetaan huomioon mahdollinen kehitys synteettisten opioidien markkinoilla, olisi yleisesti ottaen järkevää tarkastella uudelleen nykyisiä suunnitelmia, joilla varaudutaan ja vastataan synteettisten opioidien saatavuuden ja käytön mahdolliseen lisääntymiseen tai näihin aineisiin liittyviin haittoihin. Tähän voisi sisältyä toksikologisten analysointivalmiuksien, hälytysviestinnän ja etulinjan toimintavalmiuksien parantaminen. Jos käytössä on huumeiden käyttöhuoneita, voidaan pohtia myös ainetunnistuspalvelujen tarjoamisesta seuraavia mahdollisia hyötyjä ja riskejä. Kanadassa esimerkiksi useimmissa huumeiden käyttöhuoneissa voidaan tarkistaa, sisältäkö huume fentanyyliä. Tämä on tällä hetkellä harvinaista Euroopan unionissa, mutta Kööpenhaminassa sijaitseva käyttöhuone on alkanut äskettäin tarjota tätä palvelua, ja muita pilottihankkeita on raportoitu olevan kehitteillä muualla Euroopassa.

Stimulanttien haitat liittyvät erilaisiin käyttötapoihin

Huumeiden pistokäyttöön liittyvien riskien vähentäminen on aina ollut tärkeä tavoite haittoja vähentävissä toimissa, ja palvelumallit ovat suhteellisen hyvin kehitettyjä, ja niiden toiminta perustuu näyttöön. Muutokset huumausaineiden käytössä aiheuttavat kuitenkin myös tällä alalla uusia haasteita tehokkaalle palvelujen tarjoamiselle. Viime vuosikymmenellä synteettisten stimulanttien pistokäyttöön on liittynyt HIV-epidemioita seitsemässä Euroopan kaupungissa kuudessa EU-maassa. Stimulantteihin liittyy heroiiniin verrattuna mahdollisesti tiheämmät pistokerrat, kun crack-kokaiinin ja muiden tablettien murskaaminen ja liuottaminen pistämistä varten aiheuttaa tuo myös lisää terveysriskejä. Nämä kulutustavat herättävät kysymyksiä esimerkiksi sellaisten neulojen ja ruiskujen tyypistä ja riittävyydestä, joita jaetaan käytettäväksi kadulla avoimissa paikoissa, joissa huumeiden yhdistelmäkäyttö on nykyään tyypillistä. Lisäksi huolta aiheuttaa se, että covid-19-sulkutoimien aikana asetetut palvelurajoitukset vaikuttivat haitallisesti huumeisiin liittyvien infektioiden, kuten HIV:n ja HCV:n, testaukseen sekä huumeita käyttävien haavoittuvassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden väestöryhmien, kuten asunnottomien, hoitokanaviin.

Synteettisiä stimulantteja ja erilaisia muita aineita käytetään eri ryhmissä helpottamaan ja parantamaan sukupuolista kanssakäymistä, mutta pääasiassa miesten kanssa seksiä harrastavien miesten keskuudessa. Huumeiden käytöstä seksin yhteydessä käytetään nimitystä "chemsex". Vaikka määritelmä on epätarkka, sitä käytetään yleensä viittaamaan tilanteisiin tai tapahtumiin, joissa voi esiintyä sekä riskialtista huumeidenkäyttöä että riskialtista seksuaalista käyttäytymistä. Huumeet voivat vaihdella stimulanteista, kuten metamfetamiinista, kokaiinista ja synteettisistä katinoneista, alkoholiin, rauhoittaviin aineisiin, kuten GHB:hen ja GBL:ään, sekä dissosiatiiveihin, kuten ketamiiniin. Vaikka chemsexin yleisyyttä on vaikea arvioida, tutkimustiedot viittaavat siihen, että sitä esiintyy, vaikkakin pienessä mittakaavassa ja tiettyjen huumeita käyttävien henkilöiden alaryhmissä, kaikkialla Euroopassa. Haittojen vähentämiseen tähtäävien tehokkaiden toimien toteuttaminen ja tarjoaminen ihmisille, jotka osallistuvat tällaiseen suuririskiseen käyttäytymiseen, on edelleen haaste, ja räätälöityjen haittoja vähentävien toimien kehittäminen on todennäköisesti tarpeen. Alalla tarvitaan todennäköisesti myös vahvoja monen toimijan kumppanuuksia, jotka tarjoavat seksuaaliterveyspalveluja ja vähentävät huumausaineisiin liittyviä haittoja.

Uudet haasteet ja mahdollisuudet vähentää haittoja

Vaikka kannabis on Euroopan yleisimmin käytetty huumausaine, sen voidaan katsoa olevan myös aine, jonka osalta haittojen vähentämiseen tähtäävät neuvot ja toimet ovat usein puutteellisia. Kannabiksen käyttäjät Euroopassa polttavat sitä yleisesti tupakan kanssa. Siihen liittyvä neuvonta ja tehokkaat toimenpiteet haittojen vähentämiseksi ovat usein kuitenkin puutteellisia ja vaativat pohdiskelua. Yleisesti ottaen, kun Euroopassa saatavilla olevien kannabistuotteiden tyypit ja muodot muuttuvat jatkuvasti, on myös pohdittava, miten tämä vaikuttaa haittoja vähentäviin toimiin. Kaiken kaikkiaan kannabistuotteet, sekä hasis että marihuana, ovat nykyään voimakkaampia ja sisältävät enemmän THC:tä kuin aikaisemmin, ja juuri erittäin voimakkaisiin kannabistuotteisiin liittyy enemmän akuuttien ja kroonisten haittojen riskejä. Lisäksi tuotetyyppien valikoima on laajentunut, sillä saatavilla on syötäviä tuotteita, sähkösavukkeessa käytettäväksi tarkoitettuja nesteitä ja uutteita. Muutokset tuovat mukanaan uusia haasteita, ja onkin määriteltävä tehokkaita haittoja vähentäviä toimia ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä. 

Kannabis ei ole ainoa aine, jonka haittojen vähentämiseen sovellettavien lähestymistapojen merkitys voi olla suuri. Kuten toisaalla tämän vuoden Euroopan huumeraportissa todetaan, kuluttajien kiinnostus vähemmän tunnettuja aineita, kuten dissosiatiiveja ja psykedeelejä, kuten ilokaasua ja ketamiinia, kohtaan on lisääntynyt. Ne voivat aiheuttaa haittoja, ja jotkin käyttötavat todennäköisesti lisäävät haitallisten seurausten riskiä, mikä luo mahdollisuuksia haittojen vähentämiseen tähtääville lähestymistavoille.

Vaikka jotkin haittoja vähentävät toimet ovat edelleen kiistanalaisia joissakin Euroopan maissa, yleisen käsityksen mukaan näyttöön perustuvat toimenpiteet haittojen vähentämiseksi ovat tärkeä osa tasapainoista huumausainepolitiikkaa. Näin ollen haittoja vähentävien palvelujen toimintaympäristö, vankka tietopohja ja se, mitkä ovat hoidon laatustandardit, ovat edelleen keskeisiä osa-alueita, joita on kehitettävä edelleen ja joihin on kiinnitettävä huomiota politiikan näkökulmasta. Euroopan dynaamisista huumemarkkinoista aiheutuvat uhat kansanterveydelle tuovat esiin kasvavan tarpeen arvioida uusia ja kehittyviä palvelumalleja, joita saatetaan tarvita sellaisten ihmisten terveyden suojelemiseksi, jotka ovat riskissä joutua kärsiä monimutkaisemmista kulutustavoista, uusista aineista ja sekoituksista johtuvista tai tiettyihin alaryhmiin tai olosuhteisiin liittyvistä haitoista.

EMCDDA:n Health and Social Responses to Drug Problems: A European Guide on terveydenhuollon ja yhteiskunnan vastauksia huumeongelmiin käsittelevä opas, jossa on yksityiskohtaista tietoa niille, jotka haluavat saada lisätietoa näytöstä haittojen vähentämisen ja muiden toimenpiteiden tehokkuudesta.

Keskeiset tiedot ja suuntaukset

Neula- ja ruiskuohjelmat

• Neula- ja ruiskuohjelmat ovat laajalti käytössä ja vakiintuneet osaksi haittoja vähentäviä palveluja. Vuonna 2022 kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja Norjassa oli käytössä neula- ja ruiskuohjelmia. Neulojen ja ruiskujen kattavuus ja saatavuus on edelleen haaste, sillä vain viisi niistä 17 EU-maasta, joista on saatavilla tietoja, saavuttaa WHO:n palveluntarjontatavoitteet vuonna 2022 (kuvio 13.4).

Opioidiagonistihoito

• Opioidiagonistihoitoa voidaan pitää tehokkaana huumehoitona ja myös palveluntarjontamallina, joka vastaa joihinkin haittoja vähentäviin tavoitteisiin. Opioidiagonistihoito on vakiintunut toimenpide, jota toteutetaan kaikissa Euroopan maissa ja jonka on tunnustettu suojaavan yliannostuskuolemilta. Hoitoklinikoilla Euroopassa määrätään monenlaisia opioidiagonistilääkkeitä. Niistä metadoni on yleisimmin käytetty, ja noin 56 prosenttia opioidiagonistihoitoa saavista asiakkaista saa sitä, kun 35 prosenttia saa buprenorfiinipohjaista lääkettä.

Kotiin vietävää naloksonia koskevat ohjelmat

• Vuoteen 2022 mennessä 16 Euroopan maata on ilmoittanut ottaneensa käyttöön jaettavaa naloksonia koskevia ohjelmia, joihin sisältyy pilottihankkeita yliannostuskuolemien ehkäisemiseksi. Kymmenen maata on ilmoittanut avanneensa vähintään yhden huumeiden käyttöhuoneen, jonka tarkoituksena on tukea turvallisempaa käyttöä ja ehkäistä erilaisia terveysongelmia (kuvio 13.5).

Ainetunnistuspalvelut

• Kaksitoista Euroopan maata on ilmoittanut, että niissä on jonkinlainen ainetunnistuspalvelu. Niiden palvelujen tarkoituksena on ehkäistä haittoja antamalla ihmisille mahdollisuus selvittää, mitä kemikaaleja heidän hankkimissaan laittomissa aineissa on. Joissakin tapauksissa asiakkaille tarjotaan myös neuvontaa tai lyhytaikaisia toimenpiteitä. Palvelujen käyttämät analyysitekniikat vaihtelevat kehittyneestä teknologiasta, jonka avulla voidaan saada tietoa useiden erilaisten aineiden vahvuudesta ja pitoisuudesta, menetelmiin, joilla osoitetaan yksinkertaisesti jonkin tietyn lääkkeen esiintyminen tai puuttuminen (kuvio 13.6).

Huumeiden käyttöhuoneet

• Vaikka huumeiden käyttöhuoneista on tullut entistä hyväksytympi keino vähentää haittoja, niiden perustaminen on edelleen ongelmallista joissakin maissa. Vuonna 2023 toiminnassa olevia käyttöhuoneita oli kymmenessä EU-maassa ja Norjassa (kuvio 13.7). Jos maassa on monikulttuurisia ja uusia maahanmuuttajaryhmiä, on toivottavaa, että suuririskisille käyttäjille suunnataan enemmän tietoa haittojen vähentämisestä omalla kielellä.

Toimenpiteet vankiloissa

• EMCDDA:n tiedot vankiloissa vuonna 2022 saatavilla olevista haittojen vähentämis- ja hoitotoimenpiteistä osoittavat, että opioidiagonistihoitoa oli saatavissa jatkuvasti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Slovakiaa lukuun ottamatta sekä Turkissa. Opioidiagonistihoidon aloittaminen vankilassa ei ollut sallittua kahdessa maassa (Bulgaria ja Slovakia). Neula- ja ruiskuohjelmia oli saatavilla vankiloissa kolmessa maassa: Espanjassa (kaikki vankilat) ja Luxemburgissa (2 vankilaa) sekä Saksassa (1 naisvankila). Jaettavaa naloksonia sai seitsemässä maassa (Saksa, Viro, Irlanti, Ranska, Italia, Liettua ja Norja) (kuvio 13.8).

Lähdetiedot

Tiedot, joita on käytetty tämän sivun infografiikkojen ja kaavioiden tuottamiseen, löytyvät alta.

Näytä lähdetaulukot